Kaukorakkautta

Kai sitä pitäisi kirjoittaa myös kielen ääntämisestä jotakin, eikä vain luetella isoja kasoja lauseita ilman, että kukaan tietää miten ne sanat niissä pitäisi lausua.

Tagalogin ääntäminen on suomalaiselle periaatteessa helppo oppia, kieli kirjoitetaan käytännössä foneettisesti, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Ongelman tuo glottaaliklusiili ja sananpainot.

Vokaalit, joita nyky-Tagalogissa on viisi, ääntyvät lähes samoin kuin suomeksi. A on edelleenkin a, e edelleenkin e, i edelleenki i... U saattaa ääntyä puhujasta riippuen hieman suomen u:n ja suomenruotsin u:n väliltä ja o hieman u:n ja o:n väliltä. Glottaaliklusiililla varustettu i puolestaan ääntyy melko usein e:ksi, mutta muuten vokaalit eivät tuo ongelmaa.

Sama ongelmien vähyys näkyy konsonanteissa, joita Tagalogissa on, ellei lainasanoja oteta huomioon, jokseenkin sama määrä kuin suomessa: b, d, g, h, k, l, m, n, ng, p, r, s ja t. Huomioitavaa näissä on, että ng voi sanojen keskellä olon lisäksi olla niin sanan alussa kuin lopussakin, esimerkiksi sanassa ngayon (nyt). Äänteen suomalainen ääntämistapa on aivan riittävä ymmärretyksi tulemiseksi, vaikka ne oikeasti hieman poikkeavatkin suomen ääntämistavasta.

Lisäksi on otettava huomioon puolivokaalit, w ja y, jotka hyvin harvoin ääntyvät konsonanttimaisesti (v ja j), yleisin ääntäminen on vain vokaalina (u ja i).

Kuten olen aikaisemmassa kirjoituksessa maininnut, Tagalogin kielessä jokainen vokaali kuuluu eri tavuun, esimerkiksi sana maaari joka tavuttuu ma-a-a-ri. Vokaalien määrä kertoo suoraan tavujen määrän. Diftongeja ei vokaalein voida muodostaa, ainoa keino tähän on edellä mainitut puolivokaalit, joitten kanssa saadaankin sitten aikaan seuraavat diftongit: ay, oy, uy, iw, aw ja ey. Muita diftongiäänteitä ei Tagalogissa ole.

Poikkeuksia ääntämisessä on jokunen, ja nämä poikkeukset esiintyvät pääosin lainasanoissa. Diy ääntyy kuin englannin J, vain hieman pehmeämmin. Esimerkiksi englanninkielinen nimi John kirjoitettaisiin Tagalogiksi Diyon. Siy puolestaan ääntyy suhu-s-äänteenä (š). Nämä lainasanoissa käyttöönotetut kirjoittamistavat äänteille ovat kuitenkin pääosin vakiintuneet jo varsinaisen alkuperäissanaston ääntämiseenkin. Esimerkiksi yhdeksää tarkoittava numero siyam (virallinen ääntäminen suomalaisittain kirjoitettuna si-jam) ääntyykin nykyään šam. Tai hän/se -pronomini siya, jonka pitäisi ääntyä si-ja ääntyykin ša. Myös kirjainyhdistelmä Niy on alkanut muuttua, esimerkkinä niya, jonka pitäisi ääntyä ni-ja, ääntyykin nykyään useimmiten nja.

Lisäksi muutama sana lyhennetään kirjoitettaessa. Nämä ovat artikkeli ng, joka ääntyy nang, sekä monikkomuotoa tai likiarvoa kertova mga, joka ääntyy manga.

Mutta palatkaamme siihen, mitä kuvailin ongelmaksi ääntämisen ja kuulemisen oppimisessa suomalaiselle: glottaaliklusiili ja sananpainot. Aloitetaan kuvaamalla miten sanat näytetään sanakirjoissa:

Nouseva aksentti (´) vokaalin päällä kertoo painotetun tavun, laskeva (`) glottaaliklusiilin ja sirkumfleksi (^) painotetun tavun joka päättyy glottaaliklusiiliin. Mikäli sanalle ei näillä mainita painollista tavua, on paino sanan toiseksiviimeisellä tavulla.

Ongelmaksi tämä tulee, kun sananpainon paikka ja glottaaliklusiilin olemassaolo voivat muokata radikaalistikin sanan tarkoitusta. Esimerkkinä sana bata variaatioissaan:

• bata - kylpytakki
• batá - kärsiä
• batà - lapsi

Tai sana basa:

• basa - lukea
• basâ - märkä

Ehkä olisi jo korkea aika jatkaa kielitieteilyäkin täällä, kuten lokakuussa lupailin. En vain ole saanut aikaiseksi paljon mitään viime aikoina, on ollut hieman muuta mietittävää...

Lupasin kertoa hieman tagalogin pronomineista. Eivät ne vaikeita ole, pitää vain muistaa mitä muotoa pitää käyttää riippuen lauseen predikaatista ja semanttisesta roolista. Joten tällä kertaa tämä päivitys käsitteleekin sitten niitä.

Huomiotavaa on nuo kaksi eri muotoa suomenkieliselle sanalle Me: Inklusiivista muotoa Tayo käytetään, mikäli se, jolle puhutaan lasketaan mukaan, ekslusiivista Kami puolestaan mikäli ei. Jos haluaisimme siis sanoa, että menemme katsomaan elokuvaa, valitaan pronomini sen mukaan onko kuulija tulossa mukaan elokuvaa katsomaan vai ei.

Samalla kannattaa huomioida nuo kaksi eri muotoa pronominille Sinä: Ka ja Ikaw. Ka joutuu aina olemaan osana lausetta, mutta Ikaw voi toimia itsenäisesti, esimerkiksi kysymyksessä At ikaw? (suomeksi Ja sinä?)

Erotus possesiivin ja sa-possessiviin välillä on kohtuullisen yksinkertainen: sa-possessiivia käytetään tagalogin yleisprepositio sa:n kanssa. Esimerkkinä ito mo (tämä on sinun) vastaan ito para sa iyo (tämä on sinulle).

Lisäksi on olemassa vielä yksi persoonapronomini, Kita, jota käytetään, mikäli lauseeseen tulisi pronominikombinaatio Ko + Ka. Esimerkiksi mikäli lauseeksi tulisi Mahal ko ka vaihdetaan nuo kaksi pronominia pronominiin Kita ja lause onkin Mahal kita (suomeksi rakastan sinua, kirjaimellisesti olet kallis minulle).

Tietenkin pitää myös käsitellä vastineet suomenkielisille sanoille Tämä ja Tuo. Tagalogiksi näitä on kolme, Ito, (I)yan ja (I)yon. Ito vastaa suomenkielistä sanaa Tämä ja niin Iyan kuin Iyon sanaa Tuo. Niillä kuitenkin on aste-ero, Iyan tarkoittaa Tuo, joka on sinun lähelläsi kun taas Iyon tarkoittaa Tuo, joka on tuolla kauempana.

No niin, ymmärtääkseni kaikki paperit ovat nyt Vannesalla kasassa, ja suurin osa, jotka tarvtisevat laillistamisen, on jo laillistettu kaikkialla muualla missä pitää paitsi Suomen suurlähetystössä.

Sain aiemmin tänään päivätauollani kuulla, että kutsukirjeeni liitteineen on saapunut perille ja haettu postista. Kesti tällä kertaa 12 työpäivää, kun virallinen aika on 5-8 lentopostissa. Ei paha, ottaen huomioon, että on pisimmillään meillä postin kulku Suomesta Filippiineille kestänyt noin 30 työpäivää, siis lentopostina lähetettynä.

Vannesa kävi sitten varaamassa Manilan matkansa, että pääsee sinne suurlähetystöön hoitamaan viisumiasiat kuntoon. :) Hän lähtee Manilaan viettämään sen muutaman viikon, minkä viisumiprosessi vie, helmikuun kahdeksantena, joten helmikuun lopussa pitäisi olla viisumit heillä.

Muutama päivä sitten menimme läpi listoja siitä, mitkä kaikki paperit tarvitaan tai mitä saatetaan kaivata. Tulin maininneeksi, että hänellä olisi hyvä olla mukana lääkärintodistus raskaudesta, ja vielä sellaisessa muodossa, että siinä näkyisi sikiön arvioitu kehitysaste, jonka avulla voidaan päätellä koska hän olisi tullut raskaaksi. Tämä ihan sen vuoksi, että suurlähetystö saattaa haluta nähdä sen, ja sen avulla voitaisiin melko lailla todistaa se, että raskauden alulle saatto on tapahtunut silloin, kun minä olen ollut hänen luonaan.

Vannesa kävi ensimmäisessä raskausajan lääkärintarkastuksessa melkein kaksi viikoa sitten (13.1), nyt kun siihenkin on varaa, vaikka yritämme säästää kaikessa niin paljon kuin mahdollista. Seuraava onkin edessä ensi viikolla (2.2), kuten myös ultra ja verikokeet.

Mutta nyt käytännössä tilanne on se, että kummatkin meistä joutuvat vain odottamaan nämä kaksi viikkoa kunnes hän lähtee Manilaan, missä tulee olemaan noin kolme-neljä viikkoa. Ja niistä päivästä vain muutama tulee olemaan kiireisiä, loput hänelläkin pelkkää odottelua. Toivottavasti hän pääsee kohtuullisen helposti - ja edullisesti - nettiin sieltä, että pystyn seuraamaan kuinka tilanne edistyy. :) Ja muutenkin viettämään aikaa hänen kanssaan.

Myönnän suoraan, että tämä ei ole omaa tekstiäni. Olen kääntänyt nämä aikoinaan eri lähteistä Internetistä, ja päätin laittaa ne nyt tänne.

Aloitetaan myyteistä seurustelusta aasialaisen naisen kanssa.

Myytti: Iso osa aasialaisista naisista haluavat paeta köyhyyttä ja tekevät mitä tahansa lähteäkseen maasta

Ihmiset, jotka ajattelevat näin, eivät ole koskaan vierailleet aasialaisen naisen luona. Perhe on aasialaisissa kulttuureissa keskeisessä asemassa, joten harva aasialainen nainen lähtisi kotimaastaan, ellei olisi todella rakastunut tai ellei ole menossa ulkomaille töihin. Aasialainen nainen haluaa samaa mitä kuka tahansa muukin nainen - onnellisen suhteen mieheen jonka kanssa jakaa rakkautta.

Myytti: Hän kuitenkin jättää sinut kun on saanut kansalaisuuden

Koska avioero on monessa Aasian maassa laiton, eivät aasialaiset naiset ole "ohjelmoitu" ajattelemaan avioeroa tapana päästä liitosta. Heille perhe on kaikki kaikessa ja he eivät luovuta ennen kuin ovat antaneet kaikkensa. Eri etnistä taustaa olevien ihmisten avioliitot ovat osoittautuneet monessa maassa kestävämmiksi kuin saman taustan omaavilla, esimerkiksi Yhdysvalloissa avioeroprosentti on yli 50%, mutta amerikkalais-aasialais-pariskunnilla alta 20%.

Myytti: Matkustelu ulkomaille on vaarallista ja terveydelle haitallista

Suhteessa useampi tapetaan kotimaassaan kuin matkoilla. Todennäköistä onkin, että olet enemmän turvassa Aasiassa kuin kotona. Kannattaa kuitenkin muistaa ottaa tarvittavat rokotukset ja muutenkin olla varovainen muiden tautien takia, kuten Dengue-kuumeen.

Myytti: Vain miehet, joilla on ongelmia, tuntevat vetoa ulkomaalaisiin naisiin

Iso osa miehistä, jotka hakevat naista Aasian puolelta, ovat menettäneet luottamuksensa länsimaalaiseen naiseen. Monet miehistä pitävät aasialaisia naisia kauniina. Monet miehet päätyvät tähän ratkaisuun, koska aasialaiselle naiselle ikä ja ulkonäkö ei ole niin olennainen asia. Usein tulet huomaamaan, että aasialainen nainen oikeasti kaipaa melko lailla itseään vanhempaa miestä.

Myytti: Miehet haluavat aasialaisen naisen, koska nämä ovat alistuvaisia

Myytti, joka tulee siitä, että aasialaisia kulttuureja ei tunneta. Aasialaiset naiset ovat suvaitsevaisia, lojaaleja ja heidän kanssaan tulee helposti toimeen. Moni länsimainen ihminen ajattelee tätä alistumisena, mutta sitä se ei ole. Aasialaisnaiset saavat pääsääntöisesti helpommin tahtonsa läpi kuin länsimaiset sisarensa, ja onnistuvat siinä samalla saamaan miehen kuvittelemaan sitä omaksi ideakseen. He osaavat pitää miehen tyytyväisenä, samalla kun saavat mitä halusivatkin.

Seuraavaksi kuvaankin sitten hieman häitä edeltäviä filippiiniläiseen kulttuuriin liittyviä tapoja.

Ajat, jolloin pikot (haulikkohäät) ja kasunduan (järjestetty avioliitto) olivat voimissaan, jolloin sulhasen ja morsion ei auttanut kuin totella, ovat jo takana. Perinteinen ligawan (kosiskelu) on voimissaan. Harana (serenadi) oli aikoinaan osa rituaalia, mutta nykyään sen korvaa rakkauskirjeet, kukat, suklaa, tai yksinkertaisesti treffit. Mutta koska pariskunnasta tulee virallisesti pariskunta? Vielä muutama vuosikymmen sitten tytön oletettiin sanovan asiasta jotakin, jotta mies tietäisi - nykyään vain tiedetään.

Seurusteltuaan vakituisesti (magkasintahan) jonkin aikaa, kun pariskunta haluaa jättää sinkkuuden taakseen ja siirtyä avioliittoon, on seuraavat asiat otettava huomioon:

Pagtatapat - Kosinta

"Haluatko mennä kanssani naimisiin?" tai muut variaatiot kyseisestä kysymyksestä ovat signaali tulevasta suuresta juhlasta. Kuka nyt haluaisi mennä naimisiin ilman, että on kysytty? Mikäli sulhanen on liian ujo, voi hänen puolestaan puhua...

Singsing - Kihlasormus

Yleensä filippiiniläinen mies varoo antamasta minkäänlaista sormusta naiselle, varsinkin jalokivin koristeltua, koska ei halua, että hänet ymmärretään väärin ja sormus puhuu melko selvää kieltä syvästä sitoumuksesta. Se sanoo paljon, ilman edes yhtä ainoata sanaa. Kihlasormus ei ole oikeastaan vaatimus häitä varten vaan optio, jonka kuitenkin suurin osa naisista haluaa. Se on osittain adoptoitu nykylänsimaalaisesta kulttuurista, mutta sisältää kuitenkin paikallisia perinteitä ajasta, jolloin sulhanen antoi morsiamelle ja hänen perheelleen myötäjäiset ilmoittaakseen aikomuksensa. Jotkut perinteisemmät filippiiniläiset perheet jopa vaativat - mahdollisesti morsiamen, mahdollisesti sulhasen perhe - että poika antaa arvostetun perhekalleuden kihlaksi, jolloin itse sormus yleensä annetaan pamanhikanin yhteydessä.

Pamanhikan - Luvan hankkiminen tytön perheeltä

Tilaisuus, jossa käytännössä häiden suunnittelu aloitetaan. Pamanhikan yleensä pidetään tytön vahempien luona, minne sulhanen vanhempiensa kanssa menevät vierailulle, pyytämään virallisesti morsiamen kättä ja suunnitelemaan häitä lounaan tai päivällisen yhteydessä. Tämä voi olla erittäin vaikea tapaaminen, varsinkin mikäli vanhemmat tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa. Morsian ja sulhanen ovat yleensä hieman hermona ja tuntevat olonsa ulkopuolisiksi, kun heidän vanhemmat puhuvat keskenään ja suunnittelevat tulevia häitä. Perinteisiin kuuluu, että vieraileva perhe tuo lahjan, usein äidin parhaimman kokkaustaidon tuloksen, vierailtavan perheen luo. Jotkut valitsevat pitää tapahtuman neutraalilla maaperällä, kuten ravintolassa, tai kutsuvat yhteisen tutun mukaan helpottamaan toisiinsa tutustumista. Miksi vaivautua tällaiseen? Filippiiniläiset hakevat vanhempiensa suostumusta saadakseen onnellisen ja ongelmattoman avioliiton, eivätkä vanhemmat kohtaa toisiaan ensimmäistä kertaa vasta häistä.

Paninilbihan - Sulhasen palvelus morsiamen perheelle

Monen mielestä paninilbihan on unohtunut perinne. Alunperin sulhanen suoritti vaativia tehtäviä morsiamensa perheelle osoittaakseen kelpoisuutensa ja vastuullisuutensa. Kuitenkin sitä vielä harrastetaan, mutta pienemmässä mittakaavassa. Koska filippiiniläiset vanhemmat suosivat sulhasen vierailevan morsiamen kotona mieluummin kuin, että he lähtisivät yksin ulos, katsotaan hänen olevan hieman kuin perheenjäsenen, joten ei pitäisi tulla yllätyksenä, että häntä saatetaan esimerkiksi pyytää käymään kaupassa ostamassa ruokaa tai käyttämään perheen äitiä jossakin tai korjaamaan rikkimenneen lampun. Kaikki nämä pienet palvelukset ovat osa nykyistä paninilbihania.

Pa-alam - Häistä ilmoittaminen

Pa-alamia (tiedottaa) ei kuulu sekoittaa paalamiin (hyvästi). Vaikka ei lähellekään yhtä muodollinen kuin pamanhikan, pa-alamin suorittaminen osoittaa kunnioitusta vanhempia kohtaan. Tällöin vieraillaan henkilökohtaisesti tärkeiden ihmisten luona (usein vanhemman sukupolven edustajien, jotka eivät olleen paikalla pamanhikanissa) ennen häitä. Pariskunnat saattavat mennä pitkällekin kertoakseen tulevista häistä, ja saattavat jopa ojentaa samalla kutsun häihin. Lähemmällä asuville saatetaan asiasta tiedottaa jonkin pienimuotoisemman juhlan yhteydessä. Käytännössä tämä vaihe on jo huomattavasti helpompi kummallekin, pienimuotoista diplomatiaa, verrattuna pamanhikaniin.

Murr... kirjoitin tästä aiheesta jo aikaisemmin tänä aamuna, mutta menin sitten vahingossa painamaan "Palaa tallentamatta" -nappulaa "Tallenna ja julkaise" -nappulan sijaan.

Filippiiniläiset ovat pääosin katolilaisia. Katolilaisesta näkökulmasta avioliiton sakramentti on tarkoitettu pysyväksi, niin hyvässä kuin huonossa. Tämä tarkoittaa jatkuvaa uskollisuutta toiselle ja avioeron poissulkemista.

Kuitenkin uskollisuudessa on puutteita, etenkin miehillä. Tutkimukset osoittavat, että 36% filippiiniläisistä miehistä ovat pettäneet puolisoaan; vastaava luku naisilla on vain 2%. (Vancio 1977, 1980) Mutta vaikka mies saattaa pettää - ja jopa jättää perheensä kokonaan - 56% naisista vastustaa avioeron mahdollisuuden antamista, miehistä 41% vastustaa sitä. Mitä huonompi perheen sosio-ekonominen asema on, sitä enemmän avioeroa vastustetaan. (Vancio 1977)

Pettäminen aiheuttaa naiselle enemmän stressiä kuin miehelle. Carandang (1987) totesi tutkimuksessaan, että naiset asettavat miehen uskottomuuden yleisimmäksi stressin aiheuttajaksi parisuhteessa, kun miehet jättivät naisen uskottomuuden viimeiseksi neljästä vaihtoehdosta: "Vaikka nainen tarvitsee miehensä huomiota ja uskollisuutta suorittaessaan jatkuvasti velvollisuuksiaan, oli miehet kiinnostuneita enemmän toiminnasta perheen ulkopuolella, kuten työpaikan hakemisesta tai suhteista."

Joskus kuitenkin parit päättyvät asumaan erillään. Avioero ei ole lakien mukaan mahdollista, mutta avioliitto voidaan tietyin ehdoin mitätöidä, mikä on kallis ja aikaavievä prosessi jonka lopputuloksesta ei ole varmuutta, ellei avioliitto ole alunperin ollut laiton, esimerkiksi solmittu liian nuorena tai liian läheisen sukulaisen kanssa. Erilleen muutto - asumusero - on siksi jonkin verran yleistä. Lacarin (1993) mukaan asumuserossa aloitteellisuus on yleinen miehillä, 46.7 prosentissa tapauksista on kyseessä miehen päätös muuttaa erilleen, 19.5 prosentissa naisen ja loput yhteisymmärryksessä.

Alanon uskottomuustutkimuksissa (1994, 1995) tuli esille, että 20% tiesi isänsä olleen uskoton äidilleen, mutta kukaan ei tiennyt, että äitinsä olisi ollut uskoton isälleen. Jocanon (1994) mukaan suurimmalle osalle miehistä seksi toisen naisen kuin puolison kanssa on vain ajanvietettä jota ei pitäisi ottaa vakavasti. Naiset taas ajattelevat päinvastoin ja kokevat stressiä mikäli mies on uskoton.

Kun miestä kovistellaan uskottomuudestaan, on vastaus tämän tyyppinen: "Ibinigay ko naman sa inyo ang sweldo ko. Hindi ko naman kayo pinababayaan. Ano pa ang gusto ninyo?" (Annan sinulle palkkani. Pidän huolen tarpeistasi. Mitä muuta sinä haluat?) (Alano 1994, 1995) Perinteisesti Filippiineillä nainen on kotona, hoitaa kotia, lapsia, ostaa ja valmistaa ruoat, kun mies puolestaan on se, joka käy töissä, tuo rahaa talouteen, leivän pöydän päälle.

Edelleenkin Alanon tutkimuksesta: Pettävät aviomiehet ovat sitä mieltä, että seksi avioliiton ulkopuolella on sopivaa ja avioliiton ulkopuoliset suhteet hyväksyttäviä, kunhan hänellä vain on varaa siihen ja/tai laillisen perheen tarpeet tulevat tyydytetyiksi.

Useampi tutkimus on myös tarkistellut lasten kasvatusta. Mendez ja Jocano 1979; Minoza et al 1984; De la Cruz, Santos ja Vida 1971; Porio 1994; Espina 1996 toteavat seuraavaa: Pojille annetaan enemmän vapauksia, tyttöjen sosiaalisia aktiviteetteja rajoitetaan, varsinkin vastakkaiseen sukupuoleen liittyviä. McCann-Erickson 1996 sanoo puolestaan, että "Elämän alkuvaiheilta asti tyttöjä opetetaan olemaan vastuullisia äitejä. He oppivat keittiötaitoja, siivoamista, lasten hoitoa, organisaatiokykyä ja ajan hallintaa koti- ja koulutöiden välillä. He oppivat kivusta, kuinka siitä selvitään." Liwag et al (1997) toteaa, että "Tytöt saavat tehtävikseen kotitaloutta tai lasten kasvatusta tukevia tehtäviä, jotka voidaan suorittaa kotona. Pojat puolestaan saavat raakaa voimaa vaativia tehtäviä, jotka saattavat olla jopa melko kaukana ja jotka eivät vaadi tunteellisia taitoja."

Lisää lainausta McCann-Ericksonin tutkimuksesta: Kulttuurimme pitää naista henkilökohtaisesti vastuussa koti- ja perhe-elämän laadusta ja onnistumisesta. Jos talous ei toimi hyvin on nainen epäpätevä. Kun mies pettää, on nainen ollut riittämätön. Todennäköisesti nalkuttaja. Kun lapset eivät käyttäydy hyvin, on nainen jättänyt heidät huomiotta. Meidän kulttuurissamme perheen epäonnistuminen on naisen henkilökohtainen epäonnistuminen.

Sen taustalla, että filippiiniläinen nainen ei ole uskoton, on termillä delikadesa tunnettu tapa. Se on osa kunniaa, se on tunne siitä, mikä on oikein, se on hienostunut maku ja tapa, joka erottaa filippiiniläisen naisen muista kansallisuuksisa ja etnisyyksistä. Tulet erittäin harvoin törmäämään filippiinaan, joka häpäisisi itsensä valehtelemalla, olemalla uskoton, varastamalla... Delikadesa on ylpeyttä toimia niin kuin on oikein.

Vannesa on oikein pitänyt kiirettä viime päivät, siitä asti kun rahat sinne menivät reilu viikko sitten.

Tarvittavista papereista puuttui toissapäivänä kun viimeksi kerkesimme toistemme kanssa edes hieman puhumaan enää NBI Clearance, eli paikallisen poliisiviranomaisen (National Bureau of Investigations) todistus siitä, että hänellä ei ole rikoksia taustalla - vähän niin kuin rikosrekisteriote.

Toivomme vain, että minun lähettämäni kutsukirje ja tarvittavat liitteet pääsevät sinne perille turvallisesti ja nopeasti. Mikäli posti ei tällä kerralla seiso tullissa muutamaa viikkoa, on priority-kirjeen matka-aika perille 5-8 työpäivää. Tällä kertaa lähettäessä ei sentään joutunut laittamaan tulliselvityslomaketta siihen kiinni, joten voisi toivoa, että on perillä normiajassa eikä suinkaan vasta noin kuukaudessa.

Sain keskiviikkona häneltä kopion lippuvarauksista - lippujahan ei makseta, ennen kuin viisumit on saatu, ja kävin saman tien tauolla ollessani hakemaan omat matkalippuni Filippiineille. Luonnollisesti matkaturvalla varustettuna, että saan matkalippujen hinnan täysimääräisenä takaisin, mikäli joudumme perumaan matkani.

Mutta näillä näkyvin lähden Filippiinejä kohti aikaisin maanantai-aamuna 22.3. ja palaamme sieltä yhdessä tiistai-iltäpäivänä 30.3. Hain myös töistä vapaata matkaa varten, samaten kuten sitten seuraavan kahden viikon ajalta pari päivää viikossa vapaaksi, että saamme asioita hoidettua. Vapaani voin tietenkin myös peruuttaa, mikäli en pääsekään lähtemään, mutta nyt olisi vapaita tiedossa 21.3. - 1.4., 6.4., 7.4., 14.4. ja 15.4. Nuo päivät saavat luvan riittää, sunnuntai 21.3. on varattu siihen, että saan varmistettua kaiken olevan mukana mitä tarvitsen (eikä mitään ylimääräistä!), 31.3. kun palaudun matkalta käymme yhdessä maistraatissa hoitamassa esteiden tutkinnan käyntiin, 1.4. on vielä palautumista, 6.4. on häävalmisteluja varten, 7.4. olisi virallinen hääpäivä, 14.4. ja 15.4. on sitten vihkitodistuksen laillistamista, häiden rekisteröintiä filippiinien suurlähetystössä, ulkomaalaispoliisilla käyntiä...

Sitten matkalippujeni tiedot:

Meno

HELSINKI - 22/03 08:00 -> LONTOO HEAHTROW - 22/03 09:10 - Kesto 3:10, matka 1134 mailia

LONTOO HEATHROW - 22/03 09:10 -> 11:30 - Odotus 2:20

LONTOO HEATHROW - 22/03 11:35 -> HONG KONG - 23/03 07:05 - Kesto 11:35, matka 5970 mailia

HONG KONG - 23/03 07:05 -> 09:05 - Odotus 2:00

HONG KONG - 23/03 09:05 -> CEBU 23/03 11:45 - Kesto 2:40, matka 1060 mailia

Matka yhteensä 8164 mailia (13136 km), lentoaika 17:25, odotusaika 4:20, matka-aika 21:45

Paluu

CEBU - 29/03 20:00 -> HONG KONG - 29/03 22:40 - Kesto 2:40, matka 1060 mailia

HONG KONG - 29/03 22:40 -> 30/03 00:35 - Odotus 1:55

HONG KONG - 30/03 00:35 -> LONTOO HEATHROW - 30/03 06:20 - Kesto 12:45, matka 5970 mailia

LONTOO HEATHROW - 30/03 06:20 -> 10:20 - Odotus 4:00

LONTOO HEATHROW - 30/03 10:20 -> HELSINKI - 30/03 15:15 - Kesto 2:55, matka 1134 mailia

Matka yhteensä 8164 mailia (13136 km), lentoaika 18:20, odotusaika 5:55, matka-aika 24:15

Matka yhteensä 16328 mailia (26272 km), lentoaika 35:45, odotusaika 10:15, matka-aika 46:00

Nämä liput maksoivatkin sitten hieman enemmän kuin edellisen matkani liput, mutta varaustilanne alkoi paluulennoilla olemaan jo kriittinen, että ei ole mikään ihme, varsinkin kun paluulentojen piti osua juuri näille lennoille. Viimeksi marraskuista matkaani varten maksoin toimistokuluineen, osamaksukuluineen, matkavakuutuksineen ja matkaturvineen lipuista noin 930 euroa. Nyt jäi pois osamaksukulut ja matkavakuutus ja hintaa tuli noin 1380 euroa, 450 euroa enemmän kuin viimeksi. Mikäli makta peruuntuu saan takaisin 1280 euroa, eli itse lippujen osuuden, mikä viime matkassa olisi ollut hieman vajaa 800 euroa. Mutta enköhän minä tähän vielä matkavakuutustakin ota päälle, ihan varmuuden vuoksi.

Rahoja on lähtenyt iso kasa Filippiineille, 4000 euroa. Kutsukirjekin liitteineen on lähtenyt matkalle kohti Filippiinejä, missä sen pitäisi olla noin viikon päästä. Päädyimme siis käyttämään tähänkin loppujen lopuksi postia emmekä FedExiä tai muuta vastaavaa.

Oikeastaan minulla on täällä päässä jäljellä yksi heidän matkoihinsa liittyvä asia hoitamatta, ja se on omien matkalippujeni ostaminen, kunhan vaan saan tietooni lennot Cebusta Helsinkiin joilla he tulevat. Tämän pitäisi selvitä nyt tiistaina, kun Vannesa käy agenttitoimistolla seuraavan kerran saatuaan CENOMARit ulos NSO:lta. Olen ainakin pyytänyt häntä selvittämään ne, että saisin lentoni varattua. Hieman kuitenkin kun katson tilini saldoa pelottaa, että joudun perumaan oman matkani - oikeastaan toivon, että en joudu. Haluaisin kuitenkin taas tavata hänen ystäviään ja perhettään, haluaisin olla mukana auttamassa häntä Irran vahtimisessa lentokentillä lentojen vaihdon yhteydessä, haluaisin auttaa häntä lentokentillä muutenkin jonkin verran tottuneempana matkustajana, haluaisin auttaa heitä lähes kahdenkymmenen kilon lisällä matkatavaroiden määrään... ja luonnollisesti kaipaan häntä, hänen seuraansa, sitä rakastunutta tapaa jolla hän minua katsoo, hänen kosketustaan sekä myös Irraa, jonka kolmatta syntymäpäivää näillä näkymin päästään vietäämään Suomessa.

Vannesa on siis aloittanut tarvittavan paperisodan viisumia varten, avioitumista varten, oleskelulupaa varten. Käytämme kohtuullisen edullista agenttitoimistoa apuna, mutta joudumme maksamaan kaikki asiakirjat itse, kaikki laillistamisprosesit itse. Mutta emme maksakaan siitä, että he tekisivät kaiken, vaan siitä, että he varmistavat, että kaikki on kuten pitää, että voimme toteuttaa suunnitelmamme. 2500 pesoa on pieni hinta siitä lisävarmistuksesta. Kalliimpi toimisto joka olisi huolehtinut koko paperisodan kokonaan - Vannesa olisi joutunut vain olemaan mukana - olisi maksanut 30000 pesoa eli lähes 500 euroa. Päädyimme, vaikka käytettävissä oli melkein 7500 euroa tätä prosessia varten, säästölinjalle, sillä hoidin siitä myös muutamat laskut pois.

Mikäli vaan pääsen keskustelemaan ensi viikolla Vannesan kanssa - työpäiväni tulevat olemaan mahdottomia, 06:19 - 18:32, tauko välissä 11:15 - 14:25 - päässen ostamaan matkalippuni jo, ennen kuin hinnat kohoaa ihan liikkaa matkojen lähestymisen takia. Noilla työpäivillä joudun heräämään viimeistään viidelta, joten aikaa ei ole aamuisin olla yhteydessä häneen kovinkaan paljoa. Aikaisemminkaan ei oikeastaan pysty heräämään, jos mieli tekee jaksaa työpäivän loppuun asti, varsinkin kun en ole taas vähään aikaan saanut kunnolla nukuttua. Ainoa vaihtoehto siis on tuo päivällä oleva tauko, minkä aikana pitäisi ihan oikeasti mielellään saada levättyäkin sängyssä eikä istua tietokoneen ääressä. Toisaalta, tuskin saisinkaan otettua torkut kun odotan innolla tietoa lennoista joilla tulevat. Ja mikäli saan tietooni ne lennot, on seuraavan päivän tauko käytännössä peruttu sillä, että minä lähden varaamaan omat lentoni. :)

Muuten odottelenkin sitten ihan rauhassa, tai ainakin yritän odotella rauhassa, sitä, että Vannesa saa hoidettua paperisodan kuntoon, että he saavat viisumit, että maaliskuun loppu tulee ja pääsen käymään heidän luonaan tuoden heidät mukanani Suomeen...

Ja tietenkin joudun raatamaan otsa hiessä saattaakseni asunnon siihen kuntoon, että heidät oikeasti kehtaa tuoda tänne. Kun muutin tänne, tuli ensimmäiseksi mieleen, että täällä tarvittaisin "Sillä siistin" väki auttamaan, ainakin kahden tai kolmen jakson verran. Vieläkin on asunto kuin kauhistuksen kanahäkki, koska emme äidin kanssa ole viimeaikoina olleet sopiviin aikoihin yhdessä kotona, että olisimme voineet tarttua toimeen, eikä kumpikaan saa itsekseen oikein mitään aikaan. Tämä tullee vaatimaan suurimman osan vapaapäivistäni, ennenkuin tämä saadaan siistiksi. Lisäksi täällä pitäisi käyttää ainakin putkimiestä ja sähkömiestä... ja siis mielellään ennen kuin Vannesa ja Irra tulevat Suomeen. Onneksi äidillä tulee nyt hieman rauhallisempi ajanjakso taas eteen, että saatamme oikeasti pystyä saamaan jotakin aikaiseksi. Minun huoneessani (tällä hetkellä minun) menee useampi neliö hukkaan siskoni ja hänen miehen tavaroista, äitini (tällä hetkellä hänen) huoneessa puolestaan on minun muuttokuormaani vielä vaikka kuinka paljon. Myös olohuone, keittiö ja pesuhuone vaativat töitä, mutta ne ovat suurimmalta osilta hoidettu jo viime vuoden puolella.

Vaikuttaa siltä, että kunhan Vannesa ja Irra saadaan Suomeen, muuttaa äiti nukkumaan olohuoneeseen, jolloin yksi makuuhuoneista saadaan lapsille ja toinen minulle ja Vannesalle käyttöön. Näin siis siihen asti, että olemme saaneet velat hoidettua pois, minkä jälkeen onkin tarkoitus hakea omaa asuntoa. Siihen asti joudumme pärjäämään tällä ratkaisulla, että asumme äitini nurkissa, mikä ei onneksi Filippiineillä ole kamalan harvinaista.

No niin, nyt on Nordealta tullut rahat äidin tilille ja sieltä eteenpäin minun osuuteni velasta minun tililleni.

Eli velkataakkani lisääntyi 7500 eurolla, ja niistä maksoin saman tien marraskuun vuokraosuuteni, marraskuun auton leasing maksun osuuden, marraskuussa Vannesan kanssa äidiltäni lainaamat 200, joita oikeasti tarvitaan nyt laskujen maksuun...

Jäljelle jäi hieman reilut 6500 euroa käytettäväksi Vannesan ja Irran paperisotaan, viisumiin, matkalippuihin, vakuutuksiin, vuokraan maaliskuun loppuun, minun matkalippuihin hakemaan heidät, lämpimiin vaatteisiin heille, talvikenkiin heille, sänkyihin ja patjoihin meille tänne... Nopeasti tulee tämäkin raha kulumaan, varsinkin mikäli joudun osittain maksaa tätä velkaa tällä velalla itsellään.

Mutta nyt asiat pääsevät vihdoinkin etenemään kunnolla. Huomenna lähtee Filippiineille iso summa rahaa, ei sentään kaikkea kun omat kulunikin pitää saada hoidettua, mutta ihan riittävän iso, että oikeasti vaikka luotankin siihen, että Vannesa ei minua huijaa, olen jonkin verran peloissani. Paperisotaan, viisuminhakuun, matkalippuihin, vuokriin saadaan uppoamaan paljon rahaa, ja täyttä varmuutta ei lopullisesta summasta ole ennen kuin rahat on käytetty. Aionkin lähettää niinkin hirvittävän summan kuin 4000 euroa kaikkia heidän puolen kuluja varten. Onneksi sentään tulee palkka, jonka avulla pystyn pärjäämään, ja josta riittää hieman lisää tätä projektia varten, ainakin niin kauan kunnes ulosotto alkaa.

Hauskaa, miten nopeasti asiat ovat edenneet viime huhtikuusta lähtien, vaikka tämä onkin tuntunut melkoiselta ikuisuusprojektilta koko ajan. Nyt, kun loppu vihdoin häämöttää, se valo meidät yhteen saattavan tunnelin päässä, on olo melkolailla helpottunut. Tämä todellakin on tapahtumassa, olen saamassa heidät Suomeen vajaan vuoden kuluttua siitä, kun aloimme tutustua toisiimme!

Saatiin täällä kotoisassa, kylmässä maassamme otettua ison askeleen - jopa harppauksen - eteenpäin, kuten eilen edelliseen päivitykseen kommentoinkin.

Äitini lopulta haki sitä lainaa minua, Vannesaa ja Irraa varten. Olin eilen niin onnessani, että en kertakaikkiaan päässyt sänkyyn nukkumaan ennen puoltayötä. Ja tänään tietenkin aikaisessa aamuvuorossa, joten herätys vain neljä tuntia myöhemmin. Eikä mikään lyhyt vuoro, vaan lähes 10 tuntia taukoineen.

Mutta asiat ottivat siis valtavan loikan eteenpäin. Nyt odotellaan lainahakemuksen käsittelyä (Nordean mukaan noin 3 päivää) ja noin 7500 euroa tilille. Hyvällä lykyllä saisin siis rahat uudenvuodenaattona, jolloin Vannesa saisi niistä samantien ison osan voidakseen aloittaa paperisodan siellä päässä. Ja samana päivänä kun näen, että rahat ovat tulleet, pidän huolen siitä, että saan vihdoinkin kutsukirjeen kirjoitettua heille, samaten sitoumuksen ylläpitää heitä niin, että saan ne postiin mahdollisimman nopeasti, koska vaikka posti lupaa 5-8 arkipäivää postin kulkuun Filippiineille on kokemuksemme se, että saattaa kestää jopa 6 viikkoa. Vai maksaisinko 100 euroa ja laittaisin FedExillä menemään?

Heti kun saan rahat lähetettyä Vannesalle, saa hän luvan alustavasti varata lentoliput heille. Niitä ei kuitenkaan saa maksaa ennen kuin viisumiasia on selvä, mutta sen vuoksi, että pääsen itsekin varaamaan omat lippuni, että saan paluulennoiksi itselleni samat lennot kuin ne, joilla he tulevat Suomeen. Ja sitten Vannesa saakin luvan kiirehtiä paperisodan kanssa mahdollisimman paljon, koska olen eri lähteistä saanut sellaisen käsityksen, että kestää muutaman viikon laillistaa ne paperit Suomea varten... Filippiinien viranomaiset kun tuppaavat olemaan hieman hitaita hoitamaan asioita.

Näillä näkymin saadaan kuin saadaankin aikataulu pitämään. Tammikuu ja osa helmikuusta paperisodan hoitoa, loppu helmikuuta ja maaliskuun alku viisumin haku (saattaa kestää kolme viikkoa saada viisumi), ja maaliskuun lopussa Suomeen. Siinä on jopa hieman ylimääräistä aikaa vielä, ja tarvittaessa voidaan heidän Suomeen tuloa lykätä vielä viikolla tai kahdella eteenpäin. Mutta näillä näkymin matkustaisin Filippiineille taas siten, että lähden täältä maaliskuun 22 päivä ja tulisimme yhdessä takaisin maaliskuun 30 päivä.

Toinen iloinen yllätys oli kun luin Filippiinit-seuran sivuja: Suomeen tulee tammikuussa Filippiinien suurlähetystö (otsikon mukaan, tekstistä kuitenkin saa kuvan, että kyseessä on pelkkä konsulaatti). Meidän ei siis ole pakko matkustaa Tukholmaan hoitamaan asioita Filippiinen viranomaisten kanssa häiden jälkeen, vaan saamme asiat hoidettua ihan Suomessa.

Ensiksi pieni vieno anteeksipyyntö, että en ole kirjoitellut tänne viime aikoina. Ei vain ole oikeastaan ollut sanottavaa, kun tilanne ei ole edistynyt viime aikoina ollenkaan. Mutta tänään päätin ottaa härkää sarvista ja vihdoinkin kirjoittaa tänne jotakin. Vaikka se ei paljoa varmaankaan tule olemaan.

Eli aloittakaamme parin viikon takaisesta ajasta. Mainitsin edellisessä kirjoituksessa mahdollisuuden jatkosopimuksen saamiseen Helsingin Bussiliikenteelle. Kyllä, tämä toteutui, ja sopimuksen pääsin allekirjoittamaan maanantaina 14 päivä. Toistaiseksi voimassa olevana, vielä kaiken lisäksi, eli minun ei tarvitse miettiä vähään aikaan mistä löytäisin seuraavan työpaikan.

Vaikka palkkataso HelBillä ei olekaan lähelläkään samaa kuin mitä tienaa AKT:n sopimusta soveltavissa firmoissa (kaikki muut täällä), olen tyytyväinen siihen, että palkka juoksee. Ja onhan se palkka enemmän kuin mitä minulla on ennen rahaa ollut käytettävissäni... Jos otetaan työajoista tulevat lisät huomioon, on minun kuukausipalkkani vuodenvaihteen jälkeen noin 2200 euroa bruttona, koska alan myös saaman viikonloppuina töitä (pääsin linjavaaleissa arkisijaisesta sekasijaiseksi, mikä on huomattavasti parempi minulle), kun taas kesän yli Veolialla kuukausipalkaksi tuli noin 2600 euroa. Sama työ, mutta palkan taso on hieman eri, mutta se ei minua haittaa, kunhan palkkaa vain saan. :)

Mutta sitten se toinen asia josta viime kirjoituksessani mainitsin. Se laina.

Äitini on nyt noin viikon kakistellut sitä summaa, mitä tulemme tarvitsemaan jotta Vannesa ja Irra pääsevät Suomeen, muuttamaan luokseni asumaan. Se ei nimittäin ole ihan pieni määrä rahaa mitä siihen saa uppoamaan. Ehdoton minimi on 5000 euroa, mikä tarkoittaa paperisotaa Filippiinien puolella viisumia varten, olekselulupaa varten ja häitä varten. Se tarkoittaa matkalippuja (menopaluu, pakosta) heille sekä Schengen-maiden vaatimia matkustajavakuutuksia. Ja viimeksi, se tarkoittaa lämpimiä vaatteita ja paria sänkyä patjoineen. Mihinkään muuhun se ei tule riittämään. Nordean joustoluotolla viiden vuoden maksuajalla hintaa tulisi 104 euroa kuukaudessa.

Pyysin kuitenkin 7500 euroa, mikä mahdollistaisi minun matkani Filippiineille hakemaan heidät Suomeen. Se lähes 20 kiloa enemmän tavaraa mitä he voisivat tuoda Suomeen, ylimääräistä silmäparia vahtimassa Irraa matkan aikana lentojen vaihdon yhteydessä, matkustamaan tottunutta henkilöä auttamaan selviämään lentokentillä... Ja minä pääsisin taas tapaamaan hänen perheensä. Tällä lainasummalla kuukausieräksi muodostuisi 154 euroa.

Laskelmia tehdessäni - hieman epävarmoja, koska en tiedä vielä ensi vuodeksi tulevaa veroprosenttia - laskin, että pystyisin maksamaan jopa 10000 euron lainaa (kuukausierä 204 euroa). Vaikka laskin tulevan palkkani hieman alakanttiin, tulevat verot hieman yläkanttiin, laskut yläkanttiin... Ongelmana epävarmoissa laskuissa kuitenkin on ulosotto, jonka summa riippuu nettotuloista. Mutta 7500 euron lainalla pystyisin mitä todennäköisimmin maksamaan lainaakin jopa takaisin itse lainarahalla, kunnes Vannesa saataisiin suomalaisen sosiaaliturvan piiriin.

Ensimmäiset kuukaudet tulevat olemaan kriittisiä, rahaa ei ole oikeastaan yhtään ylimääräistä. Tilanne helpottuu hieman, kunhan pääsemme solmimaan avioliiton, koska samalla minun ulosottoon menevä summa pienenee kun minulle tulee vaimo ja Irra huollettavaksi. Kesällä lapsen syntyessä ulosottomies saa taas tyytyä vähempään osaan palkastani toisen huollettavan tullessa mukaan kuvioihin.

Laskelmani osoittavat, että velan maksamisen jälkeen 7500 euron lainalla viiden vuoden maksuajalla, että ennen kuin Irrasta tulee huollettavani käteen jäisi kuukaudessa verojen, pakollisten laskujen, vuokran, auton leasingmaksun, ulosoton ja lainan takaisinmaksun jälkeen reilut 70 euroa, minkä vuoksi sitä joutuu hetken maksamaan velkaa pois samaisella velalla. Tilanne helpottuu sen jälkeen, yhdellä huollettavalla kuukaudessa käteen jää jo noin 135 euroa ja kesällä lapsen synnyttyä jo noin 285 euroa. Tämä siis pelkästään minun tulojen pohjalta.

Jos sitten lasketaan mukaan ne suomalaisen sosiaaliturvan mukaiset tuet, kuten lapsilisät ja muut Vannesalle tulevat rahat pääsemme ihan mukaviin summiin rahaa, kaikkien pakollisten menojen jälkeen. Päässeisimme maksamaan tuon velan pois kolmessa tai viimeistään neljässä vuodessa. (Mikäli jonkun mielestä tuo "päässeisimme" ei ole suomea, kyllä vain on, mutta todella vanhahtava pois käytöstä tippunut muoto, eventiivi, johon oikeastaan törmää enää Kalevalaa lukiessa. Kyseessä on yhdistelmä potentiaalia ja konditionaalia.)

Mutta tällä hetkellä joudumme edelleenkin vain odottamaan, vaikka jo muutenkin tiukka aikataulu vain tiukkenee päivä päivältä. Onneksi pystymme siirtämään heidän tuloa Suomeen muutamalla viikolla, vaikka toiveissa vielä siintää maaliskuun loppu. Kunhan saan heidät tuotua ennen toukokuuta, ennen raskauden viimeistä kolmannesta...