Kaukorakkautta

Ensiksi haluaisin pyydellä anteeksi, että en ole tämän viikon aikana kerennyt (tai jaksanut) päivittää tätä... pitkiä iltoja ollut töissä, ja ennen niitä keskittynyt erääseen tyttöön. :D Enkä toisaalta ole nukkunut lähellekään tarpeeksi, joten ajatus ei ole luistanut oikeastaan koko viikkoon, ei muuten tälläkään hetkellä.

Mutta huomenna aikaisin aamulla lähtö kohti lentokenttää, että pääsen vihdoinkin matkalle Vannesani luokse. Käytännössä kaikki on jo pakattuna, tänään pitää vielä pyörähtää kaupungilla suorittamassa viime tingassa muutama ostos, kun tajusin, että muutama matkaa varten tarpeellinen tavara uupuu. Joko en tällä hetkellä omista yhtään, tai olen onnistunut muuton yhteydessä tai sen jälkeen sijoittamaan niitä sen verran turvalliseen paikkaan, että en itsekään tiedä missä ovat, joten totesin, että parempi on hakea uudet. Onneksi siirryttiin näin marraskuun myötä kauppojen sunnuntai-aukioloon, vaikka sillä ei täällä Helsingissä hirveästi merkitystä ole.

Sen jälkeen onkin edessä enää pakkaamisen viimeistely: viimeiset vaihtovaatteet, viimeiset lahjat (esimerkiksi siskoltani), hygieniatuotteet...

Ja se päivityksen toinen aihe... Miksi, oi miksi, ei suurlähetystöstä oltu kesällä vastattu kaikkiin kysymyksiini? Olen koko viikon päästellyt ärräpäitä, sen verran, että joskus on tehnyt mieli mennä pesemään oma suu saippualla... Selvisi, että minun olisi pitänyt myös käännättää ja laillistaa todistus avioerosta, sen jälkeen kun siihen ei enää ollut aikaa eikä rahaa. Siis voi rumia sanoja.

Onneksi avioeron tiedot kuitenkin näkyvät noista kahdesta muustakin dokumentista, joten toivossa on hyvä elää, toivossa, että nämä asiakirjat olisivat sittenkin riittävät. Ja jos ei ole, voi aina yrittää korvata tätä puuttuvaa asiakirjaa käteisellä... Takaisin Filippiineiltä kun en halua tulla ilman, että olen Vannesani kanssa päässyt avioitumaan. Mutta mikäli rahan voimakaan ei riitä on onneksi varasuunnitelma varastossa... ;)