Harmittavasti vain minulla on edunvalvontatilini rahat hyvin vähissä, kun eläkettäni maksava taho oli lähettänyt verokorttipyynnön suoraan minulle, eikä edunvalvojalleni. Se siis matkasi Filippiineille, koska minulla siis oli virallinen osoitteeni siellä, enkä edes tiennyt, että se oli siellä, kunnes sain edunvalvojalta hämmästyneen viestin, että rahavarani ovat huvenneet huolestuttavasti ja hän alkoi selvittää asiaa Fennian kanssa. Ellei tämän vuoden uusi verokortti ota huomioon sitä, että olen maksanut muutaman kuukauden 60% veroa normaalin 22,5%:n sijaan, ne verorahat palautuvat minulle vasta ensi vuoden joulukuussa... Joten jouduin muuttamaan suunnitelmiani jonkin verran. Pyysin edunvalvojaa ottamaan minulle lainaa (ei ole varmaa saanko sitä, mutta olen ainakin pyytänyt), että saisin Rotchelin ja lapsemme tuotua tänne. Pyysin häneltä siis 10000 lainaa siihen, että pystyn menemään käymään siellä, tuoden heidät kanssani takaisin tänne. Alunperin oli tarkoituksena mennä sinne heinäkuun ekalla viikolla ja tulla takaisin elo- ja syyskuiden vaihteessa, mutta nyt riippuu siitä, kuinka nopeasti saan tuon lainan, kuinka nopeasti pääsen sinne hakemaan heidät tänne. Ja viisumin myöntäminen lienee paljon varmempaa, mikäli sitä hakiessa olen mukana siellä.

Mutta nyt siis tuli tälläinen pikainen päivitys tilanteeseen, ja pyydän anteeksi, että kesti näin kauan saada edes tämän verran kirjoitettua tänne, vaikka asunnon saannista olisin varmaan voinut jo kertoa heti sen jälkeen, kun muutin tänne, sain nettiliittymän auki yms.

Taloudellinen tilanne johti siis tähän ratkaisuun loppujen lopuksi. Kuten kommentissa jo kirjoitin, epilepsialääkkeeni maksaa täällä ilman kelakorvauksia noin 35€/100pv, kun taas Filippiineillä vastaava lääke maksaisi noin 200€/vko (eli hieman reilut 10000 pesoa per viikko), joten kaikki mitä viikossa saan rahaa menisi siellä viikottain lääkkeisiini. Kunhan asunto on löytynyt saan osoitteeni muutettua takaisin tänne, jolloin lääkkeeni hinta tippuu aika radikaalisti, eli kun kelakortissani on YE-koodi kyseiselle sairaudelle, niin hinta minulle on 4€/100pv, eli sen sijaan, että täällä maksaisin 4 senttiä per päivä lääkkeistäni, maksaisinkin noin 28.57€ per päivä niistä Filippiineillä, eli noin 714-kertaisen hinnan. Ja koska minä saan edunvalvonnasta 200€ viikossa menisi koko viikkorahani lääkkeisiini Filippiineillä, kun täällä taas ei tarvitse kuin sadan päivän välein maksaa 4€ niistä...

Kunhan nyt mahdollisimman nopeasti osuisi asunnonhausta meille asunto, niin saisin sen kalustettua, laitteet hankittua ja mentyä takaisin sinne tarvittavaa DNA-testiä varten (koska emme Rotchelin kanssa olleet naimisissa kun poika syntyi, on tuo testi pakollinen lakien mukaan, että hän saa myös suomen kansalaisuuden), Rotchelin viisuminhakua varten ja sitten takaisin tänne yhdessä, täällä päässä naimisiin ja oleskelulupa paikallisesti. Minulla on kylläkin tarkoitus rekisteröidä avioliittomme myös Filippiineille, koska se mahdollistaa sitten pidemmänkin oleskelun siellä, mikäli matkustamme Rotchelin kanssa yhdessä. :)

Vaikka olenkin pitänyt pitkähköä hiljaiseloa tämän blogin suhteen, jaan nyt teidän kanssanne uutisen - minun seuraava poikani syntyi eilen illalla Suomen aikaa (22:15), eli 3:15 paikallista aikaa yöllä. Alunperin puhetta oli, että tämäkin olisi keisarinleikkaus, ja niin oli puhetta koko sen ajan kuin minä olin täällä, mutta Rotchelin ollessa niin kauan synnyttämässä, epäilen itse tämän olleen normaali alatiesynnytys loppujen lopuksi. :)

Menomatka:

Helsinki - Hong Kong, AY 061, lähtö 19.6. kello 16:40, saapuminen 20.6. kello 7:25, kesto 9:45, etäisyys 7810 km

Hong Kong - Manila, CX 901, lähtö 20.6. kello 9:00, saapuminen 20.6. kello 11:15, kesto 2:15, etäisyys 1146 km

Manila - Cagayan de Oro, PR 527, lähtö 21.6. kello 10:55, saapuminen 21.6. kello 12:30, kesto 1:35, etäisyys 782 km

Tulomatka:

Cagayan de Oro - Manila, PR 526, lähtö 14.8. kello 16:30, saapuminen 14.8. kello 18:00, kesto 1:30, etäisyys 782 km

Manila - Hong Kong, CX 902, lähtö 15.8. kello 19:55, saapuminen 15.8. kello 22:05, kesto 2:10, etäisyys 1146 km

Hong Kong - Helsinki, AY 070, lähtö 16.8. kello 00:25, saapuminen 16.8. kello 06:10, kesto 10:45, etäisyys 7810 km

Eli Manilassa saan odottaa noin vuorokauden suuntaansa lentoja... menomatkalla vain 23:40, tulomatkalla jopa 25:55. Pitänee majoittua johonkin hotelliin yöksi kummallakin kerralla, varsinkin koska joudun vaihtamaan kansainvälisen ja kotimaan terminaalien välillä siellä, niin ulkokautta joutunen kulkemaan kuitenkin, joten johonkin hotelliin vetämään unta kalloon kuulostaa hyvältä suunnitelmalta silloin...

Hintaa matkalipuille tuli 1240, palvelumaksu 30, vakuutus (vuoden voimassa) 156, eli yhteensä 1426, joten ei mikään paha hinta loppujen lopuksi - Kilroy kyllä löysi paljon nopeampiakin vaihtoehtoja, joissa olisin tarpeen mukaan voinut suorittaa lentojen vaihtoja, mikäli lennot olisivatkin olleet myöhässä, mutta hinnat alkaen 3000 ei oikein inspiroinut, ei myyjää eikä minuakaan, joten näihin lentoihin päädyttiin.

Pari kuukautta matkani jälkeen, hänen palattua exänsä seuraan, olin päässyt tapahtuneesta yli, henkisesti. Vieläkin saatamme vaihtaa muutaman sanan silloin tällöin. Ei se, että me emme olleet toisillemme sopivat, tarkoita sitä, että en kunnioittaisi häntä. Samoihin aikoihin tutustuin taas kerran yhteen filippiinaan, jonka luona kävin vierailulla hänen syntymäpäivänsä paikkeilla. Lennot olivat huomattavasti mukavammat kumpaankin suuntaan, kun maksoin hieman ylimääräistä siitä, että en kiertänyt läntisen Euroopan kautta, vaan täältä suoraan Hong Kongiin Finnairin lennolla, kuten myös takaisin Finnairin suoralla lennolla.

Noin puolitoista viikkoa sitten tuli uutisia minullekin häneltä - mitkä uutiset jotkut teistä lukijoista jo saattaa tietää Facebookin kautta, en ainakaan salaa asiaa mitenkään, vaikka en ehkä kerro niin avoimesti kuin aiemmin tilanteesta, lähinnä johtuen siitä, että nykyisin tekstin muodostaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin oli niihin aikoihin kun Vannesan kanssa olin yhdessä.

Eli jos ette ole vielä kuulleet, seurustelen ja olen kihloissa toisen filippiinan kanssa - filippiinan, joka syksyisen matkani aikana tuli raskaaksi. Vielä en tiedä muuta kuin, että hän on raskaana nyt. Tietääkseni hänellä oli eilen ensimmäinen raskausajan lääkärintarkastus, mutta vielä en ole kuullut sen tuloksia, enkä aio pitää kiirettä utelemalla niitä häneltä.

Ja sitten jos kertoisin täälläkin teille tulevia suunnitelmia. Minulla ei ole tarkoitusta tuoda häntä tänne, olemme alusta asti sopineet, että minä muutan sinne pysyvästi. Asettunemme asumaan Manilaan, vaikka hän onkin Bukidnonista, Mindanaon saarelta kotoisin. Todennäköisesti emme kerkeä naimisiin ennen lapsen syntymää, mutta mahdollisimman nopeasti kuitenkin. Tarkoitus olisi, että käyn hänen luonaan viisumi mukanani, 20.6. - 15.8. (eli kahdeksan viikkoa aion olla matkalla silloin, lapsen laskettu aika on noin 20.7.), ja tänne takaisin tultuani olen täällä noin kuukauden, minkä jälkeen palaan taas Filippiineille, pysyvästi. Saatan silloin tällöin käydä pistäytymässä täällä käymässä sukuani, poikaani ja ystäviäni tapaamassa, mieluiten hänen ja lasten kanssa, mikäli saamme viisumin hankittua hänelle - lapsethan eivät sitä tule tarvitsemaan, koska heillä tulee olemaan myös Suomen kansalaisuus. :)

Pitääkin muistaa uusia passini siellä ollessani muutaman vuoden välein...

Mikäli muuten tuo laskettu aika pysyy tuolla viikkoa ennen Silverin laskettua aikaa ja kuusi päivää Silverin syntymän jälkeen tulee lapsilla oleva tilanne olemaan mielenkiintoinen - sen tiedän, että heinäkuussa se laskettu aika on, ihan varmasti, itse olin arvioinut sen puolisen viikkoa myöhemmäksi - ikäeroa melko tarkkaan neljä vuotta...

Pieni lisä nyt tähän - en ole aikeissa lopettaa tämän blogin pitämistä, ei vain ole ollut mitä kertoa - tai no, ehkä Rotchelista olisi voinut aiemminkin kirjoittaa tänne, mutta näin nyt kävi tällä kertaa. Olen pahoillani tämän bloginpidon pitkästä hiljaiselosta.

Nyt vaan toivon, että saamme pian asunnon, että pääsisivät muuttamaan hieman pysyvämpään asuntoon... On hänelle ja lapsille kohtuu raskasta olla hätämajoituksessa. No, kunhan asunnon saamme pääsevät he sieltä Lassilasta pois. Sentään joku positiivinen tulevaisuudennäkymä meillä tällä hetkellä, vaikka muistini tuleekin tekemään pahoja tepposia vielä jonkin aikaa.

Vaikka itse kaipaan jo meille asuntoa ja ulospääsyä tästä helmikuun alussa alkaneesta sairaalakierteestä, näyttää siltä, että lääkärit ovat siitä eri mieltä ainakin vielä. Ehkä vähitellen saadaan tilanne tointumaan meille sopivalla tavalla. :)