Kyllä on aina yhtä mielenkiintoista yrittää oppia itseopiskelulla kieliä. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessa totesin, tällä hetkellä työn alla on Filippiinien kansalliskieli, tagalog. Onneksi on kyseistä kieltä varten saatavissa muutama kielikurssi, itselläni on käytössä Teach Yourself Tagalog ja Pimsleur Tagalog.

Voi että, kun kyseisessä kielessä käytetään glottaaliklusiilia. Ja cebuano on ymmärtääkseni sen suhteen vielä pahempi. Glottaaliklusiili on nimittäin äänne, jota minä en kykene erottamaan, siis ainakaan vielä. Toivottavasti opin erottamaan sen, koska se saattaa muuttaa sanan tarkoitusta aika radikaalistikin. Kyseinen äännehän esiintyy myös joissakin suomenkielisissä sanoissa, kuten sanassa linja-auto kahden a-kirjaimen välissä. Glottaaliklusiilin äänne syntyy, kun epiglottiksella katkaistaan puhuttaessa ulospäin suuntautuva ilmavirta, englanniksihan kyseisen äänteen nimi on glottal stop.

Hieman lisää noista kielikursseista, muutakin siis kuin nimet. Pimsleur keskittyy puhuttuun kieleen ihan tyystin, se on vain iso kasa CD-levyjä. Täysi 30 osan kurssi tulee 16 CD-levyllä, ja sitä tuleekin sitten työmatkoilla mentyä läpi jokseenkin ahkerasti. Juuri pääsin osan 18 läpi siitä, vaikka kaikkea en enää aikaisemmista osista millään muista. (Ovat minulla kahdella CD-levyllä MP3-muodossa, helpompi siten kuljettaa mukana ja kun kerran auton soitin suostuu MP3:t toistamaan on se paljon parempi näin.) Teach Yourself puolestaan on kirja, jonka mukana tulee kaksi CD-levyä. Käytänkin näitä osittain rinnakkain, Pimsleurin avulla opettelen kuulemaan ja puhumaan tiettyjä lauseita ja yhdistelemään niitä, Teach Yourselfin avulla saan jonkinlaisen käsityksen kieliopista ja muustakin sanastosta.

Lisäksi luen aika ahkeraan wordreference.com-foorumista tagalogia ja cebuanoa koskevat ketjut (cebuanoa etsiessä pitää tietenkin myös tarkistaa bisaya/visaya, kun on kyseisen alueen kielistä se suurin), niistä kun saa hyviä vihjeitä kyseisiä kieliä äidinkielenään puhuvilta sekä muilta kieliä opettelevilta. Pitää vaan vähitellen oppia tuntemaan tekstiviestikieltä, se kun näissä sattuu olemaan kohtuu yleinen. Otetaan esimerkiksi hi2git, joka on tagalogia tekstiviestikirjoitusasussa, oikeasti tämä on hihigit. Tai nara2mdaman joka oikeasti on nararamdaman.

Huvittava yksiytiskohta on artikkeleiden käyttö. Tagalogissa on kaksi artikkelia, määräinen ang ja epämääräinen ng (ääntämys nang), kuten monessa muussakin kielessä. Kuitenkin, näihin saattaa törmätä jopa juuri ennen verbiä, kuten lauseessa Kung may salita pang mas hihigit sa mahal, 'yun ang nararamdaman sa 'yo. Tämä kääntyy jokseenkin Jos on olemassa sana, joka on enemmän kuin rakkaus, niin se on mitä tunnen sinua kohtaan, kirjaimellisesti jotakin tyyliin Jos löytyy sana joka komparatiivi suuri kuin kallis, se määräinen-artikkeli tuntea kohti sinä, ihan varma en kuitenkaan joka sanasta ole tässä vaiheessa. Huomatkaa yleisprepositio sa, tagalogissa pärjätään monesti pelkästään tällä prepositiolla.

Ja todellakin, tagalogin sana mahal kääntyy niin muotoon rakas kuin kallis, tai vastaaviksi verbeiksi tai... kyseessä on siis kieli, jossa sanan sijainti lauseessa määrittää sen käyttötarkoituksen lauseessa. Esimerkkinä vaikka lause mahal na mahal kita, aking mahal na asawa, joka suomeksi kääntyy rakastan sinua paljon, rakas puolisoni. Kaksi ensimmäistä mahal-sanaa tarkoittaa rakastaa, viimeinen puolestaan rakas.

Katsotaanpa edellistä lausetta hieman tarkemmin. Jos halutaan sanoa rakastan sinua, sanotaan mahal kita. Kita on pronomi, joka tarkoittaa jokseenkin minä sinua, minulta sinulle ja muita vastaavia. Kun sana toistetaan, tuo se mukanaan tarkoituksen paljon, mutta sanan toistossakin on huomiotavaa: vokaaliin päättyvä sana saa päätteen ng ja toinen sana toistetaan perään, esimerkiksi malaking-malaki, n-kirjaimeen päättyvälle sanalle tulee ensimmäiseen pääte g, ja muuhun konsonanttiin päättyvälle tulee sanojen väliin yhdistävä partikkeli na.

Sama ilmiö huomataan puhuttaessa esimerkiksi rahasta: limang-daang piso (viisisataa pesoa) tai anim na daang piso (kuusisataa pesoa). Tästä tuli mieleen mielenkiintoinen tietojyvänen numeroista ylipäänsä: tagalogia puhuttaessa numeroina käytetään tilanteesta riippuen alkuperäisiä tagaloginkielisiä numeroita, espanjasta tulleita numeroita tai englannista tulleita numeroita. Samaa numeroa tarkoittaa siis tatlo, tres ja three, ja on tiedettävä koska käyttää mitäkin niistä. Ja todennäköisesti three vielä ääntyy hieman puhujasta kuitenkin riippuen kovalla t-äänteellä, ei pehmellä thetalla.

Ja tuo sataa tarkoittava sana, daan, toi mieleen toisenkin asian: tagalogin kielessä ei ole diftongeja, vaan kaikki vokaalit äännetään toisistaan erikseen omiin tavuihin. Esimerkkinä sana maaari, joka tavuviivoitettuna menee ma-a-a-ri. Tai naiintindihan joka tavutettuna menee na-i-in-tin-di-han. Sama ilmiö on muuten havaittavissa monessa muussakin kaakkoisaasialaisessa kielessä, kuten esimerkiksi indonesiassa.

No, on toki poikkeuksia tuohon ei diftongeja -sääntöön, kuten yllä näkynyt sana asawa. W on samantyyppinen äänne kuin o englanninkielisessä sanassa one tai ł puolankielisessä sanassa łan (nuo kaksi, one ja łan ääntyvät samalla tavalla). Sama pätee myös yllä näkyneeseen sanaan may, jossa y ääntyy kuin i, ja muodostaa diftongin.

Mutta riittäköön tämä tältä erää, etten sekoita itseäni ja muita liikaa...