Rahoja on lähtenyt iso kasa Filippiineille, 4000 euroa. Kutsukirjekin liitteineen on lähtenyt matkalle kohti Filippiinejä, missä sen pitäisi olla noin viikon päästä. Päädyimme siis käyttämään tähänkin loppujen lopuksi postia emmekä FedExiä tai muuta vastaavaa.

Oikeastaan minulla on täällä päässä jäljellä yksi heidän matkoihinsa liittyvä asia hoitamatta, ja se on omien matkalippujeni ostaminen, kunhan vaan saan tietooni lennot Cebusta Helsinkiin joilla he tulevat. Tämän pitäisi selvitä nyt tiistaina, kun Vannesa käy agenttitoimistolla seuraavan kerran saatuaan CENOMARit ulos NSO:lta. Olen ainakin pyytänyt häntä selvittämään ne, että saisin lentoni varattua. Hieman kuitenkin kun katson tilini saldoa pelottaa, että joudun perumaan oman matkani - oikeastaan toivon, että en joudu. Haluaisin kuitenkin taas tavata hänen ystäviään ja perhettään, haluaisin olla mukana auttamassa häntä Irran vahtimisessa lentokentillä lentojen vaihdon yhteydessä, haluaisin auttaa häntä lentokentillä muutenkin jonkin verran tottuneempana matkustajana, haluaisin auttaa heitä lähes kahdenkymmenen kilon lisällä matkatavaroiden määrään... ja luonnollisesti kaipaan häntä, hänen seuraansa, sitä rakastunutta tapaa jolla hän minua katsoo, hänen kosketustaan sekä myös Irraa, jonka kolmatta syntymäpäivää näillä näkymin päästään vietäämään Suomessa.

Vannesa on siis aloittanut tarvittavan paperisodan viisumia varten, avioitumista varten, oleskelulupaa varten. Käytämme kohtuullisen edullista agenttitoimistoa apuna, mutta joudumme maksamaan kaikki asiakirjat itse, kaikki laillistamisprosesit itse. Mutta emme maksakaan siitä, että he tekisivät kaiken, vaan siitä, että he varmistavat, että kaikki on kuten pitää, että voimme toteuttaa suunnitelmamme. 2500 pesoa on pieni hinta siitä lisävarmistuksesta. Kalliimpi toimisto joka olisi huolehtinut koko paperisodan kokonaan - Vannesa olisi joutunut vain olemaan mukana - olisi maksanut 30000 pesoa eli lähes 500 euroa. Päädyimme, vaikka käytettävissä oli melkein 7500 euroa tätä prosessia varten, säästölinjalle, sillä hoidin siitä myös muutamat laskut pois.

Mikäli vaan pääsen keskustelemaan ensi viikolla Vannesan kanssa - työpäiväni tulevat olemaan mahdottomia, 06:19 - 18:32, tauko välissä 11:15 - 14:25 - päässen ostamaan matkalippuni jo, ennen kuin hinnat kohoaa ihan liikkaa matkojen lähestymisen takia. Noilla työpäivillä joudun heräämään viimeistään viidelta, joten aikaa ei ole aamuisin olla yhteydessä häneen kovinkaan paljoa. Aikaisemminkaan ei oikeastaan pysty heräämään, jos mieli tekee jaksaa työpäivän loppuun asti, varsinkin kun en ole taas vähään aikaan saanut kunnolla nukuttua. Ainoa vaihtoehto siis on tuo päivällä oleva tauko, minkä aikana pitäisi ihan oikeasti mielellään saada levättyäkin sängyssä eikä istua tietokoneen ääressä. Toisaalta, tuskin saisinkaan otettua torkut kun odotan innolla tietoa lennoista joilla tulevat. Ja mikäli saan tietooni ne lennot, on seuraavan päivän tauko käytännössä peruttu sillä, että minä lähden varaamaan omat lentoni. :)

Muuten odottelenkin sitten ihan rauhassa, tai ainakin yritän odotella rauhassa, sitä, että Vannesa saa hoidettua paperisodan kuntoon, että he saavat viisumit, että maaliskuun loppu tulee ja pääsen käymään heidän luonaan tuoden heidät mukanani Suomeen...

Ja tietenkin joudun raatamaan otsa hiessä saattaakseni asunnon siihen kuntoon, että heidät oikeasti kehtaa tuoda tänne. Kun muutin tänne, tuli ensimmäiseksi mieleen, että täällä tarvittaisin "Sillä siistin" väki auttamaan, ainakin kahden tai kolmen jakson verran. Vieläkin on asunto kuin kauhistuksen kanahäkki, koska emme äidin kanssa ole viimeaikoina olleet sopiviin aikoihin yhdessä kotona, että olisimme voineet tarttua toimeen, eikä kumpikaan saa itsekseen oikein mitään aikaan. Tämä tullee vaatimaan suurimman osan vapaapäivistäni, ennenkuin tämä saadaan siistiksi. Lisäksi täällä pitäisi käyttää ainakin putkimiestä ja sähkömiestä... ja siis mielellään ennen kuin Vannesa ja Irra tulevat Suomeen. Onneksi äidillä tulee nyt hieman rauhallisempi ajanjakso taas eteen, että saatamme oikeasti pystyä saamaan jotakin aikaiseksi. Minun huoneessani (tällä hetkellä minun) menee useampi neliö hukkaan siskoni ja hänen miehen tavaroista, äitini (tällä hetkellä hänen) huoneessa puolestaan on minun muuttokuormaani vielä vaikka kuinka paljon. Myös olohuone, keittiö ja pesuhuone vaativat töitä, mutta ne ovat suurimmalta osilta hoidettu jo viime vuoden puolella.

Vaikuttaa siltä, että kunhan Vannesa ja Irra saadaan Suomeen, muuttaa äiti nukkumaan olohuoneeseen, jolloin yksi makuuhuoneista saadaan lapsille ja toinen minulle ja Vannesalle käyttöön. Näin siis siihen asti, että olemme saaneet velat hoidettua pois, minkä jälkeen onkin tarkoitus hakea omaa asuntoa. Siihen asti joudumme pärjäämään tällä ratkaisulla, että asumme äitini nurkissa, mikä ei onneksi Filippiineillä ole kamalan harvinaista.