Lyhyt päivitys taas kerran, en näin kesken työpäivää olevalla pidemmällä tauolla ihan maratonpäivitystä kuitenkaan kirjoita...

Tänään on jäljellä vaivaiset 21 päivää siihen, että suuntaan kohti Filippiinejä. Perillä tulen olemaan sen 21 päivää, kun niin Filippiineille saapumis- kuin Filippineiltä lähtöpäivät lasketaan, mitä Suomen kansalainen saa siellä olla ilman viisumia.

Jotenkin omituinen olo matkan vuoksi. Vieläkin ajattelee, että voiko tämä olla totta? Olenko minä oikeasti lähdössä Filippiineille? Ehkä sen lopullisesti ymmärtää sitten, kun on jo matkalla... Mutta olotila alkaa menemään mielenkiintoiseksi, melkein täysin täpinöissä jo matkan vuoksi. Tämän muutaman viimeisen viikon mukanaan tuoma odotus alkaa tuntua, ja kunnolla. Ja varmaa on, että päivä päivältä muutun yhä kärsimättömämmäksi. Ja koska kyseessä on samalla sekä ensitapaamisemme kasvotusten että häidemme vietto (mikäli suurlähetystöstä saan paperit takaisin ajoissa), olen luonnollisesti myös täydessä jännityksen tilassa. Eli melkoiset tunteet: odotus siitä, että viimeinkin pystyy olemaan hänen kanssaan paljon paremmin, mutta samalla hirveä jännitys, kun kuitenkin on meidän ensikohtaamisemme aika...

Sain kuin sainkin eilen vihdoinkin Vannesani kiinni puhelimitse. Mikä ihme puhelinyhteyksissä nykyään on? Kesällä toimi vielä vakituisesti edes kohtuullisesti, välillä jopa hyvin, kun nyt voi olla tyytyväinen siihen, että yhteys pysyy pystyssä edes viisi minuuttia... ja että sinä aikana kuulisi välillä kunnolla ilman pätkimisiä. Mutta tavoitinpahan hänet, mikä heti helpotti kaipuuta aivan valtavasti. Ja tämänpäiväinen netissä keskustelu lisää, vaikka ei kauaa kestänytkään.

Nyt kuitenkin pitäisi odottaa torstaihin asti, että hänen kanssaan pystyy keskustelemaan uudelleen, ellen sitten keskiviikkona onnistu tavoittamaan puhelimella. :D Torstaina kun sattuu olemaan minun seuraava palkkapäiväni, joten rahaa WU:lla nopeasti Vannesalle, että hänellä taas on varaa maksaa netin käytöstä... Lisäksi asuntoon tarvitaan hieman lisää kalusteita, mielellään ennen minun saapumistani sinne, ettei tarvitse väsyneenä lähteä metsästämään niitä saapumispäivänä.