Tiedän, lupailin, että kirjoittaisin tämän jo eilen. Mutta perjantaina tapahtuneen jälkeen en kerta kaikkiaan ole saanut kunnolla nukuttua, koska olen jossakin korkealla pilvilinnoissa, joten ei ollut voimaa panostaa sanojen soljumiseen tänne. Varsinkin, vielä kun minulla olisi ollut mahdollisuus siihen, jouduin käyttämään senkin ajan siihen, että eräälle ystävälleni käänsin ohjeistusta suomesta englanniksi, kuten aiemmin päivällä menin hänelle lupaamaan. Joten tämä kirjoitus sai väistyä tieltä, antaa aikaa kiireisemmälle käännösprojektille.

Mainitsinkin jo edellisessä kappaleessa, että olen perjantaista asti ollut onnen kukkuloilla. Mutta sitä en vielä kertonut, että miksi näin on, vaikka kai sen jo voi arvata, kun miettii tämänkin kirjoituksen otsikkoa.

Vannesa oli viime kuussa laittanut DFA:han papereita laillistamista varten sekä passihakemukset itselleen (uudelle nimelle) ja Silverille. Olivat lupailleet näitä valmiiksi kuun vaihteeseen mennessä, mutta... byrokratia junnaa Filippiineillä välillä turhankin hitaasti, joten tietenkin kesti ja kesti, että saimme nämä. Viime viikon maanantaina tuli vihdoinkin laillistetut paperit, mutta passit eivät vieläkään. Tarkoituksena oli, että Vannesa menisi viikon loppupuolella Manilaan hoitamaan paperisota kuntoon, mutta sitä varten tarvittiin myös nuo uudet passit - tai siis ainakin Silverin passi.

No, keskiviikkoaamuna ei vieläkään ollut tietoja passeista. Epätoivo alkoi valtaamaan meitä, kerkeämmekö saamaan passit ennen kuin Vannesa lähtee Manilaan? Hän oli muutenkin jo matkalla sinne sukuloimaan, joten mielestämme oli luonnollista, että hän hoitaisi samalla myös paperisodan viimeiset rippeet. Kolmen aikaan iltapäivällä keskiviikkona Vannesa soitti DFA:han kysyäkseen passeja, ja ihme oli tapahtunut, ne olivat haettavissa! Koska kyseessä oli palkkapäiväni, sovimme samantien, että siirrän kiireisesti hänelle rahat suurlähetystöä varten, samalla kun hän lähtee DFA:ssa käymään hakemaan passit sieltä.

Kun hän oli tullut takaisin DFA:sta, oli kaikki kunnossa - paitsi matkaliput, joista häneltä pyydettiin käytännössä kohtuuttomia summia. Minä sitten täällä netin kautta varasin Vannesalle, lapsille ja yhdelle Vannesan serkuista menopaluuliput - serkku oli matkassa, että Vannesan ei tarvitsisi yksin pärjätä kahden lapsen ja matkatavaroiden kanssa, niin lentokentällä, koneessa kuin Manilassa. Heidän lennot varattiin niin, että törkeän aikaisin perjantaina lensivät sinne, kone lähti Cebusta aamuviideltä ja oli reilun tuntia myöhemmin perillä Manilassa. Takaisin myöhään seuraavana iltana, puoliyhdeksältä lento Manilasta, joka olisi vähän vajaa kymmenen Cebussa.

Perjantain aamu ja päivä käytännössä pyhitettiin suurlähetystöä varten, ilta ja lauantai olikin sitten Vannesalle vapaata aikaa sukuloida ja tavata kavereita Manilassa. Vannesa meni suurlähetystöön heti kun se aukesi, rekisteröi avioliittomme ja lapsemme syntymän (rekisteröinti on ilmainen), haki lapsellemme Suomen passia (100 euroa) ja itselleen ja Irralle oleskelulupia Suomeen (yhteensä 305 euroa). Nyt sitten odottelemmekin jännittyneinä kuinka kauan oleskelulupien saanti kestää.

Mutta yksi asia unohtui, ja minä syytän itseäni siitä. Niin paljon pyöri päässä nämä asiat, että en ihmettele unohtumista. Vaikeaa oli muistaa ihan kaikki yksityiskohdat. Onneksi kyseessä ei ole katastroofi, vain yksi ylimääräinen Manilan matka edessä Vannesalle, jota tällä hetkellä tähtäämme jokseenkin tammikuun kolmannelle viikolle. Eli Irran Suomeen rekisteröintiä varten haluaa maistraatti hänen täysin laillistetun syntymätodistuksensa, ja tämä minulta kokonaan unohtui ennen tuota Manilan matkaa - muistin sen vasta sunnuntaina, kun Vannesa oli jo palanut Cebuun takaisin. Eli Vannesa joutuu käymään NSO:ssa hakemassa ylimääräisen kopion siitä, viemään sen DFA:han laillistettavaksi, ja noin kuukauden päästä uudelleen Manilaan viemään se laillistettavaksi suurlähetystöön. Toiveissa olisi, että saisimme Silverin passin samalla reissulla sieltä, sillä suurlähetystö lupaili sen olevan haettavissa noin kahden-kolmen viikon päästä.

Sitten seuraava matka Manilaan hänellä onkin oleskelulupien haku suurlähetystöstä, ja samalla pitäisi saada tuo laillistettu syntymätodistus matkaan. Pitääkin muistaa laittaa kysymys suurlähetystöön paljonko tuon laillistaminen tulee maksamaan, www-sivut kun näyttävät hinnaston kohdalla laillistamisen hinnaksi 30-200 euroa. Todennäköisesti se on tuolla alapäässä...