Kai sitä pitäisi vihdoinkin yrittää muistella kaikkea, mitä tapahtui Filippiineillä pojan synnyttyä. Viime matkakertomukseni taisinkin lopettaa siihen, kun kävin Vannesan siskon kanssa ostamassa pojalle lastenvaunut, että Vannesa pystyisi kohtuullisen helposti kuljettamaan häntä mukanaan.

Tutustuin Filippiineillä jo ennen pojan syntymää yhteen amerikkalaiseen noin kuusikymppiseen mieheen, jonka kanssa tuli sitten juteltua ja juteltua ja juteltua. Hän on itse muuttanut asumaan sinne vaimonsa luo, eläkeläisenä kun helpommin pystyy sen päätöksen tekemään. Mutta hänen kanssaan tuli ystävystyttyä aika hyvin - ja juotua jonkin verran Red Horsea... Taisin päätyä känniin muutaman kerran, mutta en sentään niin pahasti kuin viime marraskuussa - dagen efter ei päässyt iskemään minuun.

Mutta sitten pojan syntymän jälkeiseen aikaan. Pääosin olimme joko kotona (aluksi oli melkein pakkokin olla, Vannesan vielä toipuessa keisarinleikkauksesta), mutta välillä tuli käytyä pitämässä puotia auki, että meillä olisi edes jotakin rahaa käytettävissä. Joskus matka- ja ruokakuluihin upposi enemmän kuin mitä puodilla tienasimme, mutta pakko oli kuitenkin yrittää tienata rahaa. Ainakin selvisimme sen ajan, vaikka kihlasormuksen jouduimmekin pojan maitoa varten viemään kanikonttoriin.

Aika kului huomattavan nopeasti. Yllätyin kuinka nopeasti se oikeastaan kului, sillä pojan syntymästä oli kuitenkin vielä lähes kolme viikkoa siihen, että minun piti palata tänne töitten pariin. Ne viikot tuntuu kuin olisivat olleet päiviä eikä viikkoja, joten kotimatkani lähestyi vääjäämättä ja nopeasti.

Viimeisenä viikonloppuna ennen kotiin lähtöäni tämä amerikkalainen ystävä vei minut, Vannesan, lapset, Vannesan siskon, vaimonsa, omat lapset ja lastenhoitajan syömään. Päädyimme Baniladissa sijatisevaan ravintolaan Badgers, jossa yksi Vannesan serkuista työskentelee. Matkalla sinne jouduimme jopa vaihtamaan taksia, kun edellinen joko hajosi tai siitä loppui polttoaine. Pöytäseurueessa oli siis yhteensä yhdeksän henkilöä ja koko katraan ruokailu tuli maksamaan (ottaen huomioon, että Silverille ei tietenkään tilattu mitään) hänelle noin 3500 pesoa eli noin kuutisenkymppiä. Kuvittele vieväsi täällä ulos samanlainen porukka ja maksavasi niin vähän!

Mutta sitten tuli maanantai ja minä jouduin taas jättämään Vannesan sinne, tällä kertaa poislähdön tuottama tuska oli huomattavasti suurempi kuin viimeksi. Meidän piti mennä sinne koko perheen voimin (minä, Vannesa, Irra, Silver ja Vannesan äiti), mutta hänen äitinsä ja Irra eivät tulleetkaan takaisin kotiin ajoissa, vaan olivat päätyneet avaamaan puodin Irran koulupäivän jälkeen. Joten lentokentälle menimme siis vain minä, Vannesa ja Silver.

Lähdimme kotoa noin kolme ja puoli tuntia ennen koneen lähtöä ja matkasimme kentälle, missä olimme sitten noin tuntia myöhemmin. Tämä antoi minulle ja Vannesalle vielä muutaman kymmenen minuuttia yhteistä aikaa, kunnes minun piti siirtyä checkinin suuntaan ja lähtöportille. Autoin hänet ja Silverin vielä taksiin ja hyvästelimme, minkä jälkeen siirryin itse odottelemaan vähän iltakahdeksan jälkeen lähtevää lentoani lähtöportille.

Kone ei kuitenkaan päässyt matkaan kuin vasta lähes yhdeksältä, ja vaihtoaika Hong Kongissa oli muutenkin jo tiukka. Onneksi kyse on yksi maailman toimivimmista lentokentistä, jossa myöhässä olevalle koneelle tulee henkilökuntaa vastaan saattamaan vaihtavat jonojen ohi oikealle portille - tähän palveluun en ole, vaikka myöhässä olenkin muutamalle kentälle ympäri maailman aiemmin saapunut, ennen törmännyt. Pääsin siis kunnialla hieman ennen puoltayötä lähtevään Lontoon koneeseen ja Heathrown kautta sitten takaisin Suomeen.

Minun oli ollut tarkoitus ketjupolttaa Hong Kongissa, jossa lentokentällä on tupakkakoppeja, että pärjäisin hyvin Helsinkiin asti - Heathrow kun on täysin savuton lentokenttä, mutta myöhässä olon vuoksi ei tähän ollutkaan mahdollisuutta. Oli mielenkiintoinen matka kotia, ja Helsinkiin laskeuduttani hakeuduinkin samantien lähimpään tupakkakoppiin polttamaan pari tupakkaa.

Tämän jälkeen odottelinkin sitten laukkuni hihnalta ja siirryin ulos kansainväliseltä alueelta. Vastaan oli äitini lisäksi tullut Natalia, jolla autoni oli ollut käytössä matkan ajan - hänen onnekseen, sillä sille oli tullut aika hyvin tarvetta.