Pääsimme Vannesan kanssa tällä viikolla kunnolla eteenpäin suunnittelussamme. Suunnitelma C alkaa olla valmiina, päivämäärät päätetty, uudet lentolippuni varattu ja vanhat peruttu. Kyllä tämä tästä vielä onnistuu, luovuttaa emme aio missään nimessä. :)

Vannesa poikkeaa ensi viikolla Manilassa hakemassa passit takaisin, ja samalla tulee selvittämään suurlähetystöstä miksi viisumihakemus hylättiin. Taidan kyllä arvata syyn, mutta haluan mustaa valkoisella siitä. Eiköhän syy liene se, että me myönsimme suoraan aikovamme täällä naimisiin ja hoitaa oleskelulupahakemus täältä käsin. Mikäli näin todellakin on, en voi kuin ihmetellä, sillä tämä on Suomen lakien mukaan sallittu. Koska odotamme yhteistä lasta, on Maahanmuuttoviraston mukaan Vannesa katsottavissa puolisokseni, ja puolison saa tuoda maahan viisumilla hakeakseen täältä käsin oleskeluluvan. Mutta ei siitä vielä sen enempää, katsotaan sitten ensi viikolla, kunhan saan tiedon syystä Vannesalta.

Ensiksi kun suunnittelimme tulevaa kesää, ajattelimme, että menisin hänen luokseen noin viikkoa ennen sovittua keisarinleikkauksen päivää ja pysyisin siellä kuutisen viikkoa. Kerkeäisimme hyvin naimisiin ja toivottavasti kerkeäisimme hoitamaan niin oleskelulupa-asiat kuin lapsen syntymään ja Suomen kansalaisuuteen saamiseen liittyvät asiat. Tarkoitus oli lähteä täältä 5.7. ja ollen täällä 17.8. Mutta suunnitelmilla on välillä tapana muuttua ja niin nyt meilläkin.

Tulimme nimittäin ajatelleeksi, että voisimme päräyttää naimisiin ennen lapsen syntymää eikä vasta sen jälkeen. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että minulla ei ole hirveästi aikaa lapsen syntymän jälkeen jäädä sinne, tutustumaan poikaamme ja hoitamaan paperisotaa Vannesan kanssa. Mutta totesimme sen kuitenkin paremmaksi vaihtoehdoksi. Vannesa saa huolehtia paperisodasta yksin, me täytämme kaavakkeet yhdessä valmiiksi ollessani siellä ja mikäli saamme lapsen syntymätodistuksen ja vihkitodistuksemme tarpeeksi nopeasti laillistettua ulkoministeriössä, hoidamme asiat Manilassa yhdessä. Muuten Vannesa joutuu taas kerran käymään suurlähetystössä yksin (ja postittaa vihkitodistuksemme tänne, täysin laillistettuna, koska minä haluan rekisteröidä vihkimisemme itse täällä - suurlähetystön rekisteröimänä se voi kuulemma kestää ja kestää ja ...).

Minä tulenkin lentämään sinne jo kesäkuun puolessa välissä, noin kuukautta ennen lapsen oletettua syntymistä keisarilla. Lähden siis täältä Suomesta kohti Cebua 14.6. ja olen täällä taas 3.8., eli olen siellä noin seitsemän viikkoa, mikä vaatii viisumin. Viisumin voin hakea täältä suurlähetystöstä (kunhan konsulipuoli avataan), samalla kun laillistan kaikki tarvittavat paperit. Mikäli konsuliosastoa ei avata ajoissa, joudun ottamaan vielä muutaman päivän vapaata töistä ja käydä Tukholmassa hoitamassa laillistaminen siellä, jolloin saan viisumin Filippiineillä lentokentältä.

Tuo on pitkä aika kylläkin ilman palkkaa tilille. Alustavasti olemme sopineet, että lapsi syntyisi 14.7., kun laskettu aika on 27.7. Tämä aivan Vannesan lääkärin mieltymyksen mukaan, hän nimittäin halusi, että keisarinleikkaus sijoitetaan välille 12.7. - 16.7. Saamme kuitenkin neljä viikkoa aikaa mennä naimisiin ennen lapsen syntymää ja minä kerkeän olla siellä kaikkien kanssa tämän jälkeen vielä melkein kolme viikkoa. Sitten takaisin tänne, takaisin työn pariin tienaamaan tarvittavat rahat heidän matkalippujaan varten.

En jaksa kirjoittaa puhtaaksi tällä kertaa lippuvarauksiani, lennän taas kerran sinne Amsterdamin kautta ja palaan Lontoon kautta. Kellonajat ovat lähes samat, muutaman tunnin heitot eivät paljoa vaikuta. Näistä lipuista maksoin peruutusturvan kanssa hieman päälle 950 euroa, melko lailla vähemmän kuin niistä, jotka olisin käyttänyt mikäli Vannesa ja Irra olisivat saaneet viisumit tänne. Kun peruin kyseiset lennot maanantaina, minua varoitettiin, että saattaa kestää jopa kolme viikkoa, kunnes näen niistä rahat tililläni - tänään sain varattua ja maksettua jo uudet lippuni, kun rahat olivatkin jo saapuneet. :)