Minulla on kaksi pientä toivetta, jotka kummatkin näyttävät tällä hetkellä olevan toteutumaan päin. Näistä ensimmäinen on työpaikka - odotan tällä hetkellä tietoa, saanko jatkaa nykyisessä työsuhteessani vuodenvaihteen jälkeen, vai joudunko etsimään uuden. Tämän viikon alussa minulta kysyttiin, olisinko halukas jatkamaan nykyisessä työpaikassani, ja luonnollisesti vastasin, että haluan. Ensi viikolla pitäisi tilanteen työpaikan suhteen varmistua, mikäli saan jatkaa Helsingin Bussiliikenteen palveluksessa. Vt liikennepäällikkökin mainitsi jotakin pidemmästä sopimuksesta sen kysymyksen yhteydessä, eli lupaavalta vaikuttaa.

Toinen onkin sitten rahat Vannesan ja Irran Suomeen saamiseksi. Eilen tuli asiasta puhetta äitini kanssa, kun vähän väliä eräissä pikkujoulujuhlissa hymyilin kännykässäni oleville kuville meistä kolmesta yhdessä ja näytin näitä kuvia äidillenikin. Meillä kummallakin on taloudellinen tilanne tällä hetkellä sen verran heikko, että näyttää todellakin siltä, että äitini joutuu ottamaan lainaa maksaakseen viime- ja tämän kuun vuokrat. Ja hän vaikutti varsin hyvin ymmärtävän sen, että pitäisi saada heidät Suomen puolelle asumaan mahdollisimman nopeasti, joten toivoa on, että hän suostuisi nostamaan hieman enemmän lainaa siinä samalla, tarpeeksi lisää tarvittavaa paperisotaa ja matkalippuja varten.

Tilanne alkaa siis näyttää vähitellen valoisalta tulevaisuuden suhteen. Jos ensi viikolla selviää, että saan pitää työpaikkani, pystyn auttamaan äitiäni vuokran, leasingauton ja lainan maksussa, vaikka ulosottomieskin jossakin vaiheessa saa tiedon siitä, että olen töissä, ja nettotuloni tipahtaa huomattavasti... Koska kun saan heidät Suomen puolelle, vähenee menoni jonkun sataa euroa kuukaudessa: vuokra Filippiineille, ruoat heille, paperisota siellä päässä vievät jonkin verran rahaa. Kun tämä raha säästyy, voin helpommin osallistua menoihin täällä päässä, vaikka ulosottokin alkaa jossakin vaiheessa ensivuoden puolella, viimeistään verotietojen valmistuttua.

Tietenkin pitää toivoa, että saamme Vannesalle mahdollisimman nopeasti Suomessa jotakin tuloja, jolloin hänkin pystyy osallistumaan taloutemme menoihin. Saisimme velkani jossakin vaiheessa maksettua pois, niin ulosottossa oleva niskaan kaatunu opintolaina, niin avioerossa minulle jääneet velat kuin tämän äitini mahdollisesti ottaman velan.