Puhutaan seuraavaksi sitten siitä, kuinka löysimme Vannesan kanssa toisemme. Tulen menemään aiheeseen ehkä jopa hieman turhan konkreettisesti sisälle, mutta kuitenkin jätän tarkat ajat ja paikat mainitsematta. Riittäköön, että puhun nimellä treffipalsta, sen sijaan että mainitsisin tarkalleen mikä niistä kaikista mahdollisista on kyseessä. Tulen myös lainaamaan tähän kirjoitukseen hieman minun ja erään euroviisunaisfaniystävän, jolla on yllättävää kyllä samanlainen tilanne päällä kuin minulla, keskustelua aiheesta.

Aloitetaan kuitenkin ajoista ennen edellisen avioliittoni kariutumista. Kyllä, minä olen kertaalleen erehtynyt ja eronnut. Loppua kohti kyseinen avioliitto alkoi olla jo niin riitaisa (ja voin myöntää, että minussa oli kyseisessä liitossa eniten vikaa), että voin melko luottavaisesti sanoa rakkauden siitä kuolleen ennen yhteistä eropäätöstä. Kuitenkin kyseisen päätöksen tekeminen ei ollut kummallekaan osapuolelle mikään helppo päätös, ja tietääkseni sattui kumpaankin aikalailla. Minulta meni yöunet huomattavan vähille muutaman viikon ajaksi, kunnes olin onnistunut sisäistämään sen, että ero tulee. Avioeropaperit toimitimme käräjäoikeuteen, mikäli oikein muistan, 5 helmikuuta kuluvaa vuotta, ja ensimmäinen vaihe alkoi siten 6, kun asia oli siellä käsitelty. Seuraavana maanantaina olikin postilaatikossa odottamassa päätös harkinta-ajan alkamisesta laskuineen.

Mutta koska rakkaus oli jo kuitenkin kuollut, tai ainakin hyvin lähellä sitä, olin mielestäni valmis kääntämään katseen eteenpäin enkä jäämään paikalleni tai vielä pahempaa, katsomaan taaksepäin. Sorruin siis maksulliseen netissä toimivaan treffipalstaan, johon helmikuun loppupuolella liityin. Tarkkaa päivämäärää en millään muista, mutta pystyisin kyseisen asian tarkistamaan sähköposteistani. Kaikki kyseisestä paikasta tulleet sähköpostit ovat nimittäin vielä tallessa.

Maaliskuun alussa, siinä vaiheessa kun ensimmäiset viestit olivat tulleet, viestit, joita en siis päässyt lukemaan, kun ei lähettäjä enkä minä ollut maksava jäsen, suostuttelin itseni maksamaan kolmen kuukauden jäsenmaksun. Kyseessä kuitenkin oli kohtuullisen pieni kulu sen hetkiseen taloudelliseen tilanteeseeni, joten päätin, että voin yrittää.

Yhteyttä pidin muutaman eri tytön kanssa, mutta yksikään ei kuitenkaan tuntunut olevan se, jota etsin. Pari on vieläkin minulla Yahoo Messengerissä ja vaihdan heidän kanssaan kuulumisia silloin tällöin, vaikka sitä ei ihan ystävyydeksikään voi nimittää.

Tulee huhtikuu, alan vähitellen epäillä, että en löytäisi häntä, jota etsin. Saan useamman työvuoron, ja siellä 10 päivän paikkeilla ajan muutaman päivän Kivijärven vuoroa, eli viimeistään aamuneljältä lähdettävä kotoa, että olen ajoissa Kivijärvellä hakemassa linja-autoa alle ja valmiin lähtemään kohti Jyväskylää, ja työpäivän päätteeksi olen takaisin kotona hieman ennen iltakahdeksaa. Siinä ei paljoa jaksanut enää tietokoneen ääreen istahtaa.

No, käy niin, että viimeisen Kivijärven vuoron jälkeen, seuraavana päivänä, istahdan taas tietokoneen ääreen. Ensimmäiseksi kirjaudun sisälle kyseiselle treffipalstalle, ja huomaan, että joku on käynyt katsomassa minun profiiliani ja ilmoittanut tykkäävänsä siitä. Vastavuoroisesti katson siis hänen profiilinsa, ja kaikki siinä tuntuu oikealta. Jätän siis hänelle viestin.

Päivä kuluu, ja toinenkin. Kaksi päivää sen jälkeen kun olen jättänyt viestin, saan sähköpostin, että minulle on siellä viesti. Ja se on siis kyseiseltä tytöltä. Vaihdamme yahoo-osoitteita keskenämme vielä viestein siellä, ja seuraavana päivänä satumme tietokoneiden ääreen samaan aikaan ja pystymme keskustelemaan reaaliaikaisesti.

Päivät kuluvat todella rattoisasti, aamut teen töitä ja kun pääsen kotiin työvuoron jälkeen, ei kestä kauaa kun hän on taas linjoilla kun päivä yliopistolla on loppunut. Kyllä, hän opiskelee edelleen, ja on minua lähes 12 vuotta nuorempi. Ja siitä, kun aloimme keskustella, ei ole kestänyt kuin hieman vajaa viikko, kun tajuan, että olen rakastunut häneen. Puhumme siis ajasta hieman huhtikuun puolenvälin jälkeen. Ajasta, jolloin minä vielä ajattelin, että saattaisin syksyllä käydä lomailemassa Balilla ja olin aikeissa jopa opetella hieman indonesiaa sitä matkaa varten. Niin ne suunnitelmat muuttuvat, ja nyt matka suuntautuukin Filippiineille ja opintojen kohteena on tällä hetkellä kansalliskieli Tagalog, ja kunhan löydän hänen äidinkielensä kurssin äänilevyineen, aloitan Cebuanon opinnot. :D

Tähän pari lainausta, joista mainitsinkin jo viestin alussa.

Euroviisunaisfaniystävä: Hienoa, maailmankaikkeus yrittää tälläkin aikatauluasialla selvästi viestittää että kuulutte yhteen :-D

Siitä, että minun ja Vannesan aikataulut sopivat melko hyvin yhteen, ottaen huomioon kesäajan mukaisen viiden tunnin aikaeron.

Euroviisunaisfaniystävä: Eli tieteellinen (neljän henkilön otantaan) perustuva päätelmämme on, että sen oikean tunnistaa viikon sisällä siitä kun sielunkumppanukset alkavat tutustua pariutumiseen avoimin mielin? ;-) :-D

Eli hänelläkin on vastaava tilanne kuin minulla, oma rakas asuu toisella mantereella. Ja hänelläkin kesti noin viikon tajuta, että rakastaa kyseistä ulkomailla asuvaa miestään. :D

Voin vain todeta, että en ole koskaan ollut näin onnellinen, ja sen, että olisin ollut näin rakastunut kehenkään. Ja minä olen kuitenkin jo kokenut yhden avioliiton. Ja päivä päivältä olen yhä varmempi tunteistani ja itselleni täysin yllättäen myös yhä avoimempi niistä. Minä, joka ei puhu eikä pukahda, pystyn keskustelemaan avoimesti tunteistani ensimmäistä kertaa elämässäni. Minä, joka pidän kaiken sisälläni, pystyn kertomaan niin hyviä kuin huonoja asioita menneisyydestäni. Euroviisunaisfaniystäväni kanssa mietittiin, että tämä saattaa hyvinkin johtua siitä, että olen joutunut kertomaan asioista englanniksi, enkä siis sellaisella kielellä, jolla olen tottunut ilmaisemaan itseäni ja tunteitani. Tämä on todennäköisesti myös edesauttanut avaamaan sen padon, joka nyt mahdollistaa minun puhua näistä myös omilla kielilläni.

Mikä siinä on, että oman maan kasvatti voi olla niin erilainen, ja kaukaa oleva sisäisesti niin samanlainen, että sieltä on löytänyt oman sielunkumppanin?