Murr... kirjoitin tästä aiheesta jo aikaisemmin tänä aamuna, mutta menin sitten vahingossa painamaan "Palaa tallentamatta" -nappulaa "Tallenna ja julkaise" -nappulan sijaan.

Filippiiniläiset ovat pääosin katolilaisia. Katolilaisesta näkökulmasta avioliiton sakramentti on tarkoitettu pysyväksi, niin hyvässä kuin huonossa. Tämä tarkoittaa jatkuvaa uskollisuutta toiselle ja avioeron poissulkemista.

Kuitenkin uskollisuudessa on puutteita, etenkin miehillä. Tutkimukset osoittavat, että 36% filippiiniläisistä miehistä ovat pettäneet puolisoaan; vastaava luku naisilla on vain 2%. (Vancio 1977, 1980) Mutta vaikka mies saattaa pettää - ja jopa jättää perheensä kokonaan - 56% naisista vastustaa avioeron mahdollisuuden antamista, miehistä 41% vastustaa sitä. Mitä huonompi perheen sosio-ekonominen asema on, sitä enemmän avioeroa vastustetaan. (Vancio 1977)

Pettäminen aiheuttaa naiselle enemmän stressiä kuin miehelle. Carandang (1987) totesi tutkimuksessaan, että naiset asettavat miehen uskottomuuden yleisimmäksi stressin aiheuttajaksi parisuhteessa, kun miehet jättivät naisen uskottomuuden viimeiseksi neljästä vaihtoehdosta: "Vaikka nainen tarvitsee miehensä huomiota ja uskollisuutta suorittaessaan jatkuvasti velvollisuuksiaan, oli miehet kiinnostuneita enemmän toiminnasta perheen ulkopuolella, kuten työpaikan hakemisesta tai suhteista."

Joskus kuitenkin parit päättyvät asumaan erillään. Avioero ei ole lakien mukaan mahdollista, mutta avioliitto voidaan tietyin ehdoin mitätöidä, mikä on kallis ja aikaavievä prosessi jonka lopputuloksesta ei ole varmuutta, ellei avioliitto ole alunperin ollut laiton, esimerkiksi solmittu liian nuorena tai liian läheisen sukulaisen kanssa. Erilleen muutto - asumusero - on siksi jonkin verran yleistä. Lacarin (1993) mukaan asumuserossa aloitteellisuus on yleinen miehillä, 46.7 prosentissa tapauksista on kyseessä miehen päätös muuttaa erilleen, 19.5 prosentissa naisen ja loput yhteisymmärryksessä.

Alanon uskottomuustutkimuksissa (1994, 1995) tuli esille, että 20% tiesi isänsä olleen uskoton äidilleen, mutta kukaan ei tiennyt, että äitinsä olisi ollut uskoton isälleen. Jocanon (1994) mukaan suurimmalle osalle miehistä seksi toisen naisen kuin puolison kanssa on vain ajanvietettä jota ei pitäisi ottaa vakavasti. Naiset taas ajattelevat päinvastoin ja kokevat stressiä mikäli mies on uskoton.

Kun miestä kovistellaan uskottomuudestaan, on vastaus tämän tyyppinen: "Ibinigay ko naman sa inyo ang sweldo ko. Hindi ko naman kayo pinababayaan. Ano pa ang gusto ninyo?" (Annan sinulle palkkani. Pidän huolen tarpeistasi. Mitä muuta sinä haluat?) (Alano 1994, 1995) Perinteisesti Filippiineillä nainen on kotona, hoitaa kotia, lapsia, ostaa ja valmistaa ruoat, kun mies puolestaan on se, joka käy töissä, tuo rahaa talouteen, leivän pöydän päälle.

Edelleenkin Alanon tutkimuksesta: Pettävät aviomiehet ovat sitä mieltä, että seksi avioliiton ulkopuolella on sopivaa ja avioliiton ulkopuoliset suhteet hyväksyttäviä, kunhan hänellä vain on varaa siihen ja/tai laillisen perheen tarpeet tulevat tyydytetyiksi.

Useampi tutkimus on myös tarkistellut lasten kasvatusta. Mendez ja Jocano 1979; Minoza et al 1984; De la Cruz, Santos ja Vida 1971; Porio 1994; Espina 1996 toteavat seuraavaa: Pojille annetaan enemmän vapauksia, tyttöjen sosiaalisia aktiviteetteja rajoitetaan, varsinkin vastakkaiseen sukupuoleen liittyviä. McCann-Erickson 1996 sanoo puolestaan, että "Elämän alkuvaiheilta asti tyttöjä opetetaan olemaan vastuullisia äitejä. He oppivat keittiötaitoja, siivoamista, lasten hoitoa, organisaatiokykyä ja ajan hallintaa koti- ja koulutöiden välillä. He oppivat kivusta, kuinka siitä selvitään." Liwag et al (1997) toteaa, että "Tytöt saavat tehtävikseen kotitaloutta tai lasten kasvatusta tukevia tehtäviä, jotka voidaan suorittaa kotona. Pojat puolestaan saavat raakaa voimaa vaativia tehtäviä, jotka saattavat olla jopa melko kaukana ja jotka eivät vaadi tunteellisia taitoja."

Lisää lainausta McCann-Ericksonin tutkimuksesta: Kulttuurimme pitää naista henkilökohtaisesti vastuussa koti- ja perhe-elämän laadusta ja onnistumisesta. Jos talous ei toimi hyvin on nainen epäpätevä. Kun mies pettää, on nainen ollut riittämätön. Todennäköisesti nalkuttaja. Kun lapset eivät käyttäydy hyvin, on nainen jättänyt heidät huomiotta. Meidän kulttuurissamme perheen epäonnistuminen on naisen henkilökohtainen epäonnistuminen.

Sen taustalla, että filippiiniläinen nainen ei ole uskoton, on termillä delikadesa tunnettu tapa. Se on osa kunniaa, se on tunne siitä, mikä on oikein, se on hienostunut maku ja tapa, joka erottaa filippiiniläisen naisen muista kansallisuuksisa ja etnisyyksistä. Tulet erittäin harvoin törmäämään filippiinaan, joka häpäisisi itsensä valehtelemalla, olemalla uskoton, varastamalla... Delikadesa on ylpeyttä toimia niin kuin on oikein.