Vannesa on vielä tällä hetkellä Manilan seudulla viisuminhakumatkallaan, mutta on palaamassa huomenna Cebuun odottamaan päätöstä viisumeista hänelle ja Irralle. Nyt pidättelemme hengitystämme, pidämme peukaloita pystyssä, käytämme kaikki keinot mitä voimme, että tämä onni joka meitä on tähänasti auttanut joka vaiheessa jatkuisi vielä tämän viisumiasian kanssa.

Suurlähetystössä olivat heti epäilevällä kannalla isyydestäni. Varsinkin, koska Vannesa oli lääkärintarkastuksessa kertakaikkiaan onnistunut unohtamaan, koska hänellä oli viime kuukautiset. Se oli varmaa, että lokakuussa ne olivat, mutta että minä päivänä ne alkoivat hän ei muistanut. Joten hän heitti lonkalta neljännentoista, mikä tietenkin pistää hedelmöityshetken aikaan ennen kuin olin Filippiineillä hänen luonaan. Se oikea päivä on kahdeskymmenes, jonka kaivoin esille keskusteluistamme eilen. Olisipa muistettu kaivaa esille ennen sitä lääkärintarkastusta muutama viikko sitten. Ja kahdeskymmenes tarkoittaisi hedelmöitymiselle sitä päivää jona saavuin hänen luokseen, mikä taas tarkoittaisi lasketuksi ajaksi 27.7.2010.

Suurlähetystö siis epäilee isyyttäni. Kuten jotkut täälläkin kommentoineet. Minä kuitenkin olen ollut siitä varma alusta asti, nyt olen vain vielä varmempi. Vannesa nimittäin itse ehdotti, että todistaisimme isyyteni dna-testin avulla. Kertoo melko selvällä kielellä, että hän on täysin varma siitä, kuka tulevan lapsen isä on.

Huvittavaa kyllä minun oli itsekin tarkoitus pyytää häntä suostumaan dna-testiin, vaikka olinkin täysin varma isyydestäni. Mutta halusin sen testin, että voisimme ihan oikeasti todistaa isyyteni. Ja haluan vieläkin. Vannesa vain kerkesi mainitsemaan sen ensin.

Hän siis toimitti viisumihakemuksen suurlähetystöön Makati Cityyn maanantaiaamuna. Samana päivänä minulle soitetaan oudosta, Helsingin suuntanumerolla varustetusta puhelinnumerosta. Ensimmäisen kerran kun soittivat, kerkeän vain katsomaan puhelinnumeron ja joudun hylkäämään sen, ratin takana kun työkseni istun. Soittivat sitten uudelleen pari tuntia myöhemmin, jolloin pystyin vastaamaan puheluun. "Se ja se Ulkoasiainministeriön viisumiosastolta, hyvää päivää. Olisiko sinulla hetki aikaa jutella?" Totesin, että ei ollut - olen töissä, linja-auton ratin takana, mutta seuraava päivä (eli tiistai) sopisi minulle hyvin, koska se olisi vapaapäivä.

Eilen sitten odottelinkin jännittyneenä kyseistä puhelua. Heräsin samaan aikaan kuin muinakin päivinä tänä viikkona joudun heräämään, 4:30. Juttelin hetken Vannesan ja hänen siskonsa kanssa kun olivat syömässä paikassa, jossa Vannesan kannettavalla pääsee ilmaiseksi nettiin langatonta verkkoa hyödyntämällä. Puhuimme muun muassa juuri tuosta suurlähetystön suhtautumisesta, siitä kuinka se sattui häneen, kuinka hän purskahti itkuun heti poistuttuaan sieltä... ja silloin hän mainitsi, että voisimme todistaa isyyteni dna-testin avulla.

Minä istuin koko päivän tietokoneen ääressä, odotellen puhelinsoittoa. Tietenkin halusin, että se olisi ohi mahdollisimman nopeasti, että en stressaisi enää sitä puhelua. Ja sainkin sitten luvan odottaa, soittivat nimittäin vasta vähän neljän jälkeen. Puhelu kesti viitisentoista minuuttia, minkä aikana minulta tentattiin aika paljon tietoa siitä, kuinka tapasimme, olemmeko tavanneet kasvotusten, kuinka kuvittelen heidän sopeutuvan tänne, tiedänkö, että viisumi on virallisesti vain lyhytaikaista oleskelua varten, aionko vielä käydä Filippiineillä... mutta minua tentattiin ystävälliseen, kannustavaan sävyyn, toisin kuin Vannesaa oli kohdeltu suurlähetystön puolella.

Viimeiseksi, kun totestivat, että ovat saaneet vastaukset kaikkiin kysymyksiinsä, kysyivät vielä, että olisiko minulla jotakin, mitä tahansa lisättävää. Vastasin, että mikäli tarvetta ilmenee, olemme kummatkin valmiita todistamaan isyyteni vaikka dna-testillä, ja tämäkin tieto välittyy suurlähetystölle asti. Laitoin puhelun jälkeen samantien tekstiviestiä Vannesalle, jossa ehdotin, että hänkin vielä soittaisi suurlähetystöön ja ilmoittaisi olevansa halukas dna-testiin isyyteni todistamiseksi.

Nyt sitten odottelemmekin vain päätöstä viisumiasiasta. Koska hän vei hakemuksen maanantaina ja käsittelyaika on 14 työpäivää, odottelemme vastausta noin kahden viikon päästä, toivoen, että vastaus saataisiin kuin saataisiin nopeammin.