No niin. Olen sitten mennyt tekemään jotakin, joka edelleenkin ällistyttää itseäni, eli luomaan oman blogin. En ole koskaan ollut erityisen hyvä kirjoittamaan saatika tuomaan esille omia ajatuksia, mutta totesin, että elämäntilanteeni kun on mitä on, olisi nyt hyvä aika yrittää.

Ensin jotakin pientä itsestäni. Olen syntynyt pääkaupunkiseudulla aivan vuoden 1975 alussa, viettänyt lähes yhdeksän vuotta riitaisassa avo- ja myöhemmin avioliitossa, ja nyt puolisen vuotta todellisessa kaukosuhteessa, etäisyyttä kun minun ja mielittyni välillä on melkein 10 000 km. Aivan, luit oikein. Neljännes maapallon ympärysmitasta. Rakas Vannesani asuu siis melko kaukana, Filippiineillä, ja minä Suomessa.

Tämän blogin tarkoituksena onkin kuvata kaukosuhteessa ilmeneviä ongelmia "varoituksen sanaksi" muille ja tuomaan sitä tarvittavaa tietoa, mitä liittyy kaukosuhteen muuttamiseen lähisuhteeksi. Tässä sitä tulee riittämään ruotimista. Lisäksi tulen yrittämään pitää täällä myös matkakertomusta, koska tulen olemaan kolme viikkoa hänen luonaan noin kuukauden päästä. Tulen tässä blogissa myös kuvaamaan melko tarkastikin sitä paperisotaa, mitä avioituminen ulkomaisen kanssa edellyttää, varsinkin kun kyseinen avioituminen tapahtuu ulkomailla, sekä kaikkea sitä paperisotaa, mikä liittyy hänen saamiseksi Suomeen asumaan.

Tässä voisinkin samantien mennä pikaisesti läpi Filippiineillä avioitumisen vaatiman paperisodan, joka on hoidettava Suomen, ja osittain myös Ruotsin, puolella ennen matkaa. Suurin osa maailman muista maista vaatinee nämä samat paperit, mutta osassa (Haagin sopimuksen Apostille-konventioon liittyneissä maissa) asiakirjojen todentaminen on helpompaa, osassa, kuten Filippinejä varten, prosessi onkin monimutkaisempi ja huomattavasti kalliimpi käydä läpi.

Ensinnäkin tarvitaan birth certificate eli syntymätödistus, ja Filippiinien suurlähetystön sivujen mukaan tämän pitää olla alkuperäisellä kielellä ja se pitää olla myös käännettynä suomeksi. Suomestahan tarkalleen oikeata paperia ei saa, mutta virkatodistus ajaa maistraatin mukaan saman asian, kun siihen on lisättynä myös vanhempien tiedot. Koska olen käynyt läpi myös avioeron, katsoin maistraatin suosituksesta, että edellisen avioliiton tiedotkin olisi hyvä olla näkyvillä kyseisistä papereista. Nämä virkatodistukset saadaan onneksi suoraan tulostettua maistraatissa niin suomeksi kuin englanniksi, 4.50 euroa kukin. Toiseksi tarvitaan myös certificate of legal capacity to contract marriage eli englanninkielinen todistus avioliiton esteiden tutkinnasta, jonka saa myös maistraatista. Ja tämä paperi onkin sitten ilmainen.

Kun paperit ovat kasassa käydään julkisen notaarin luona, ja hänetkin löytää maistraatista. Jokaiseen asiakirjaan notaarin todistus siitä, että paperit allekirjoittanut maistraatin työntekijä on oikeutettu allekirjoittamaan ne - eli varmistetaan asiakirjojen aitous. Tämä onkin se vaihe, jossa Apostille-konventioon liittynyt maa eroaa maasta, joka ei ole liittynyt kyseiseen konventioon.

Katsotaan ensin tilanne Apostille-maan kannalta. Apostille-konventioon liittyneelle maalle riittää notaarin antama Apostille-todistus vakuudeksi asiakirjan aitoudesta, tämä todistus maksaa 9 euroa asiakirjaa kohden. Tämän jälkeen asiakirjat ovatkin valmiita avioliittoa varten, ja kaikki on maksanut yhteensä melko vähän: 36 euroa, jos on tarve sekä suomen- että englanninkieliselle virkatodistukselle.

Entäs kun maa ei olekaan, kuten omassa tapauksessa, Apostille-konventiossa mukana? Notaarin todistus asiakirjan aitoudesta maksaakin vain 6,50 euroa asiakirjaa kohden, eli tähän mennessä yhteensä 28,50 euroa. Mutta tässä tapauksessa ei riitäkään pelkkä notaarin leima ja allekirjoitus, vaan vaiheita riittää vielä päälle pari lisää.

Seuraavaksi asiakirjat kannetaan tai postitetaan Ulkoasiainministeriöön laillistamista varten. Tämä toimipiste onkin auki vain kello 9-12, eli työssä käyvälle voi olla melko vaikeata päästä paikanpäälle. Asiakirjoihin taas leimat ja allekirjoitukset, joilla varmistetaan, että asiakirjat varmistaneella notaarilla on oikeus varmistaa asiakirjat, ja hintaa on 20 euroa asiakirjaa kohti. Eikö menekin monimutkaiseksi? Ja nyt on pelkkiin asiakirjoihin uponnut 88,50 euroa.

Kolmas ja viimeinen vaihe on minulla edessä ensi viikolla, kun käyn Tukholmassa käymässä. Siellä nimittäin sijaitsee se Filippiinien suurlähetystö, joka hoitaa myös Suomen asioita. Päädyin mieluummin käymään paikanpäällä kuin toimia postin ja pankissa maksamisen välityksellä, kun sain hyvän tarjouksen Viking Linella hytistä. Suurläheystö puolestaan varmistaa ulkoasiainministeriön leiman ja allekirjoituksen oikeellisuuden, ja tarkasta hinnasta minulla ei ole tietoa: ruotsinkielinen sivu sanoo yhtä, englanninkielinen toista, ja maksu on suoritettava Ruotsin kruunuissa minkä kurssi euroon nähden vaihtelee. Maanantaina saan nähdä oikean hinnan. :D

Filippiineille lähden vajaan kuukauden kuluttua, 8:15 lähtee maanantaina 2. marraskuuta lento Amsterdamiin, jossa vaihto Hong Kongin koneeseen, jossa uusi vaihto Cebuun lentävään koneeseen, minne saavun 11:45 paikallista aikaa seuraavana päivänä. Saman päivän aikana pitääkin jo saada paperit siellä päässä paikallisen maistraattiin Vannesan kanssa, koska siitä alkaa odotusajan laskeminen, mikä on 10 pankkipäivää. Eli kaksi viikkoa siitä eteenpäin joudumme vielä avioliittoamme odottamaan. Vannesa onkin luvannut varata jo oikeussalin ja tuomarin meille omalle syntymäpäivälleen, 18 päiväksi. Pitääkin muistaa muistuttaa häntä. ;)

Kerkeämme viettää yhdessä muutaman päivän avioliitossa ennen paluutani Suomeen, tienaamaan rahaa seuraavia vaiheita varten: avioliiton rekisteröinti Suomessa, viisumit hänelle ja hänen lapselleen, oleskelulupien haku, matkaliput Suomeen... Toivon, että pystyn jatkamaan työntekoa määräaikaisen työsuhteeni umpeuduttua vuodenvaihteessa, niin voisi olla toivoa saada heidät tänne ensi kesänä...