Ajattelin nyt kirjoittaa taloudellisesta tilanteestani - sitä on sivuttu muutamassa aiemmassa kirjoituksessa ja niistä kirvonneista kommenteistakin löytyy hieman tietoa.

Lukion jälkeen en päässyt heti opiskelemaan, joten vietin vuoden Karjaalla, avoimessa korkeakoulussa. Tätä vuotta varten jouduin luonnollisesti ottamaan opintolainaa, että pystyin ylipäänsä elämään siellä. Sen jälkeen vietinkin kahdeksan kuukautta armeijassa, jonka jälkeen olinkin sitten Helsingin Yliopistolla kirjoilla jokusen vuoden. Ja taas ihan peruselämiseen joutui ottamaan opintolainaa.

Isäni kuoli alkuvuodesta 1995, kesken tuon Karjaan vuoden. Kestin sen silloin, eikä se vaivannut minua myöskään armeija-aikana. Mutta kun olin viettänyt yliopistolla hieman aikaa, iski keskivaikea masennus ja opinnot jäivät retuperälle. Jonkin ajan kuluttua minulta lakkasi opintotuki, eikä tietoakaan ollut mahdollisesta työllistymisestä. Viikon pari putkia sain välillä, kerran jopa pari kuukauttakin. Ei niillä rahoilla pystynyt opintolainaa edes lyhentämään.

Tuli vuosi 2000, ja minä tapasin ex-vaimoni. Muutimme yhteen hänen luokseen syksyllä, missä ensimmäinen vuosi minulla oli käytännön pakottamana hyvinkin hiljaiseloa - ei ollut ajokorttia, ei mitään. 2001 pääsin taas opiskelemaan paikalliseen kauppikseen, ja syksyllä jouduinkin sitten ajamaan ajokortin. Opintolainaa en tietenkään enää saanut, koska Kela ei suostunut takaamaan, jouduttuaan maksamaan edelliset pois.

2002 siirryin ammattikorkean puolelle, edelleen tietotekniikkaa opiskellen, ja näiden vuosien aikana sain kuin sainkin muutaman työtehtävän myös, ja huomasin, että ala ei ollut minulle sittenkään. Aiheutti liikaa stressiä ja minä vaivuin taas kerran masennuksen pauloihin.

Minulla olisi ollut jäljellä opintoja noin vuodeksi, kun lopetin koulunkäynnin ja hain itselleni henkilöauton ammattiajoluvan. Sain muutamia keikkoja taksikuskina - lähinnä sairaslomasijaisuuksia aluksi, sitten vähän lisää, mutta minua häiritsi jopa vuorokauteen yltävät työvuorot - esimerkiksi perjantain pitkä päivä alkaa aamuseitsemältä, ja loppuu kunhan ravintolat ovat tyhjennetty - viimeinen sulkee ovensa neljältä, viideltä tulee vielä tilauksia grilliltä hakemaan, ja voit olla tyytyväinen, jos työpäivä loppuu lauantaina aamukuudelta.

Hain siis opiskelemaan taas kerran, jatkaen opintojen ohella taksikuskina keikkailua. Tarkoitus oli alunperin korottaa ABC-korttini luokaan ABECE, mutta kun sairastelin ja joudin tekemään ihan palkkatyötäkin välillä taksin ratin takana, jouduin jatkamaan vielä toiselle vuodelle. Silloin matkassa olikin muitakin, joita kiinnosti D-kortti enemmän kuin E-kortti, joten pääsin suorittamaan sen. (E:t minulta puuttu vieläkin kortistani, mutta toisaalta, mitä minä niillä enää teen?)

Suoritin työharjoittelun paikallisessa linja-autoalan yrityksessä, minkä jälkeen jatkoin kyseisen yrityksen palveluksessa sairaslomasijaisena ja loppukeväästä sain ajella jo hieman vakituisempiakin vuoroja. Nyt puhumme siis keväästä 2009. Juuri siinä työharjoittelun päättyessä sovimme ex-vaimon kanssa erosta, huhtikuussa minulle varmistui täältä pääkaupunkiseudulta kesätöitä Veolialla ja kesäkuun alussa muutinkin takaisin tänne.

Ex-vaimolleni jäin auki - ottaen huomioon kaiken, mitä mukanani tänne raahasin, jota ei vielä ollut edes maksettu loppuun - noin 3500 euroa. Ulosotossa oli tässä vaiheessa opintolaina korkoineen, 14500 euroa.

Kesän loppuun tullessa olin tietoinen, että Veolia ei jatka kesän määräaikaisuuksia, joten etsin kuumeisesti uutta työpaikkaa. Concordia (nykyisin Nobina), Pohjolan Liikenne, Helsingin Bussiliikenne... näistä vain Helsingin Bussiliikenne vastasi ja hyvin nopeasti sain uuden työpaikan - paikka oli jo varma, ennen kuin määräaikaisuuteni Veolialla loppui.

Kuitenkin ensimmäinen työsopimus Helsingin Bussiliikenteellä oli myös määräaikainen (vuoden loppuun asti), mutta joulukuussa sain kuin sainkin työsuhteen vakinaistettua. Tiedän, olen kirjoittanut tämän tänne aiemminkin. Ja kuten olette lukeneet täältä, lainasi äitini Nordealta minulle 7500 euroa joulu- ja tammikuun vaihteen paikkeilla.

Olemme siis nyt tilanteessa, ennen kuin palkkaani alettiin mitata ulos. Velkaa 3500+14500+7500 = 25500 euroa, josta ulosotossa 14500. Nyt tämä 14500 on pienentynyt jokseenkin 12250 euroon. 7500 on laskenut noin 6900 euroon. 3500 on edelleenkin 3500.

Palkastani menee kuukausittain ulosottoon noin 600 euroa. Lisäksi maksan äidin kanssa vuokran, auton leasingmaksun yms yhteiset menomme (vaikka auto onkin pääosin minun käyttööni), sekä maksan 150 euroa kuukaudessa äidille tuosta lainasta, jonka hän otti minua varten. Kaikki tämä tekee yhteensä 1400 euroa kuukaudessa. Näiden jälkeen on hyvä, jos minulle jää 100 euroa, millä elää, ja siitä pitäisi vielä lähetellä rahaa Vannesalle lapsia ja häntä itseään varten sekä saada rahaa säästöön.

Laskin huvikseni, mitä maksaisi maksaa sen sijaan lainaa pankille - 20000 euron laina Nordean joustoluottona tekisi noin 400 euroa kuukaudessa. Sillä rahalla saisin siis 200 euroa enemmän rahaa kuukaudessa käteen kuin nykyisin, ulosottossa olevat velat maksettua sekä puolisoni ja lapset tuotua tänne. Ja vielä jäisi hieman ylimääräistä, jos vaikka joutuisimmekin äidin kanssa käyttämään siivouspalvelua saadaksemme tämän asunnon oikeasti asumiskelpoiseksi. Mutta miten minä, maksuhäiriömerkinnällä varustettuna, voisin saada lainaa?

Tänään laitoinkin sitten Nordealle asiasta kyselyn, jossa muistin mainita, että minulla on ulosotto päällä, että minulla on vakituinen työsuhde sekä sen, että luoton pääasiallinen tarkoitus olisi hoitaa ulosotossa olevat velat pois ja saada siten luottotiedot takaisin. Kysyin, onko tämä ylipäänsä mahdollista, ja jos on, mitä he vaatisivat. Samassa taloudessa asuvan yli 18-vuotiaan toiseksi allekirjottajaksi (mainitsin äitini luoton suuruuksineen), jotakin vakuudeksi? Ja jos vakuutta, niin mitä sellaista, jonka minä pystyisin laittamaan?

Nyt odottelenkin pankin vastausta, ja toivon tietenkin saavani sen pikaisesti. Mielellään tietenkin niin, että ilmoittaisivat, että pystyisivät myöntämään lainan minulle. Mutta vaikka olisi kielteinen, en pistä sitä pahakseni. Ainakin yritän nousta takaisin jaloilleni ja päästä maksuhäiriömerkinnästäni ja ulosotostani eroon. Ja mikäli se on kielteinen, voin jatkaa kiertämällä muita pankkeja ja kysymässä sieltä - nettiä hieman tutkimalla löytää kyllä vastaavia tapauksia, joissa luotto on myönnetty, joten katson, että jonkinsorttiset pienet mahdollisuudet minulla saattaisi olla päästä vanhoista veloista eroon uuden turvin. Uuden, jonka tiedän pystyväni maksamaan, mahdollisesti jopa nopeutetulla aikataululla.