Pikainen päivitys tilanteeseen täällä Filippiineillä. Toissapäivänä olin siis käymässä Manilan alueella Suomen suurlähestystössä hakemassa sen vaaditun todistuksen, joka maksoi minulle 1750 pesoa. Sen hinta paikallisessa valuutassa vaihtelee vaihtokurssin mukaan, virallinen hinta on siis 30 euroa. Ei paljon, mutta tässä konkurssissa kaikki tuntuu.

Eilen emme avanneet puotia ollenkaan. Hoidimme sen sijaan asioita kaupungilla yhdessä Vannesan kanssa. Ensin jeepneyllä puodin lähelle, jonne toimitimme ison kasan mangoja valmiiksi, sen jälkeen matkustelimmekin taksilla melkein koko loppupäivän ajan - ensin NSO:lle tilaamaan Vannesan syntymätodistus (kiva, kuinka hän nyt pystyy ohittamaan jonot ja menemään suoraan seuraavalle luukulle - jotakin etua raskaudesta!), sieltä klinikalle lääkärin vastaanotolle ja ultraan, jossa saimmekin sitten odotella ja odotella. Ultraan piti päästä 13:30, mutta ei... ultran lääkäri saapuikin vasta kahden jälkeen. Tuloksiakin piti odotella kauemmin kuin normi 15-20 minuuttia. Sieltä pikaisesti takaisin NSO:hon hakemaan syntymätodistus (taas jonojen ohi) ja City Healthiin hakemaan sinne tilatut CENOMARit.

Samantien kun CENOMARit olivat kädessä, tiskin vaihto ja paperien tarkistus. Kaikki paperit kelpasivat heille, jopa se, joka aiheutti hieman pelkoja meille, eli todistukseni aikaisemmasta avioliittohistoriasta, joka siis on tarkoitettu pelkästään EU:n sisäiseen käyttöön. Mutta hyväksyivät senkin ilman ongelmia.

Mutta avioliittolupahakemusta emme vielä jättäneet - tänään käymme siellä uudestaan, ja tällä kertaa Vannesan vanhemmat tulee olemaan mukana. Tämä on siis vaatimus, koska Vannesa ei ole vielä täyttänyt 25 vuotta. Tai no, vaatimus ja vaatimus. Lain mukaan saamme avioliittoluvan ilman hänen vanhempiaankin, mutta silloin se kestäisi kolme kuukautta saada - hänen vanhempansa kun on mukana saamme sen normaalissa kymmenessä päivässä.

Jatkan taas jonkin verran myöhemmin tilanteen päivitystä täältä, ellen heti viikonlopun jälkeen niin ainakin vähän sen jälkeen.